Veljelläni on tällainen runsaat 9 m pitkä asuntoauto, jolla me reissasimme
kahdestaan sukulaisiamme tapaamassa. Sain istua aivan joutilaana vieressä, kun
minulla ei ole kuorma-autokorttia, mikä tähän kulkuneuvoon vaaditaan.
Pielavedellä mm oli ratkiriemukas serkkujen tapaaminen.
Olimme paljon lapsena tekemisissä isäni sisaren perheen kanssa. Heillä oli kuusi
lasta, meitä oli viisi, joten ikätovereita löytyi porukasta.
Aikuistuttua ovat tiet eronneet, kun on perustettu perheitä ja jokainen on elänyt omaa
elämäänsä. Nyt ovat lapset lentäneet maailmalle ja on aikaa alkaa haikailla, mitä
kenellekin kuuluu. Itse sain yhteyttä Facebookin välityksellä yhteen tädin lapsista
ja aloimme jutella että olisi kiva vielä kerran elämässään ehtiä tavata isommalla
porukalla. Hän lupasi kerätä omat sisaruksensa Pielavedelle.
Heidän hirsitalonsa on ison Pielaveden rannalla. Otimme kyllä tapaamisesta irti kaiken,
mitä tällä iällä pystyy ottamaan. Saunomista, uintia, veneilyä ruoanlaiton lomassa.
Heillä oli ulkona muurattu puuhella, iso kaasugrilli ja savustuspönttö, joten sisätiloissa
ei tarvinnut pyöriä.
Juttua tietenkin piisasi, kun muisteltiin lapsuudenaikaisia koiruuksia ja muita hassuja
tapahtumia. Naurua riitti!
Vanha äitini tunsi minut äänestä, kun kävin eka kerran tapaamassa. Oli hyvin pirteä ja
jaksoi jutella.
Toisella kerralla olin kälyni kanssa hänen luonaan ja hän katseli meitä kuin outoja ihmisiä.
Alkoi kertoa, että Marjatta se tuli lentokoneella ja on käynyt häntä katsomassa. Kälyni
arvuutti, että no kukas se tässä on sun sänkysi laidalla, niin äiti sanoi, että eikös se ole
sinun poikaystäväsi!
- Siinä huomattiin, että omaa miniäänsäkin hän piti varmaankin
lapsenlapsenaan, jolla on poikaystävä. Päivän kunto saattaa vaidella.
Nyt on meneillään hikisten vaatteitten pesemistä ja arkipäivään totuttelemista, kun on
saanut elää viikon toisten passattavana!