Lasten suusta

Nämä sukuun kuuluvat lapsoset ovat kyllä aika järkeviä, niin kuin tuo saunojatyttökin edellisessä jutussa.
Kaksijapuoli-vuotias Ahti tapasi pitkästä aikaa tädin, joka sanoi ihaillen: "Sinäpä olet kasvanut!" Ahti nyökkäili ja sanoi: "Nii-in, mutta minä kasvan kyllä lisää."

  

Tapasin eilen nuoren neidin, johon liittyi hauska tapahtuma yli 10 v. sitten.
Olimme kesämökillä ja kauhea ukonilma pamahti päämme päälle. Tyttö - 9 vee - kurkkasi ulos huolestuneena ja minä opettavaisella äänellä siihen todistelemaan, että ukonilma harvoin aiheuttaa vahinkoja, ei tarvitse yhtään huolestua, pianhan tämä ohi menee...  
Johon tyttö: "Me oltiin meidän mummun kesämökillä, ja oltiin serkun kanssa saunassa, kun tuli ukonilma ihan päälle ja kuului kamala pamaus saunan takana. Ja me saunottiin vaan, mutta sitten isä tuli huutamaan ovelle, että tulkaa ulos, sauna palaa. Ja sitten me mentiin ulos ja isä ja eno sammutti sen tulipalon."
Minä kuuntelin silmät pyöreänä ja kysyin miten he siitä selvisivät.
"Mentiin takaisin saunaan", sanoi tyttö.  

Tulin siihen tulokseen, että minun on turha lohdutella tyttöä. Hän ei vähästä hätkähtänyt.
Tyyni ja rauhallinen aikuinen hänestä on kasvanut.

Koulussa:

- No, osaako joku kertoa miksi kieltämme sanotaan äidinkieleksi? Niin, Hugo?
- Siksi varmaankin, kun isä ei ikinä saa suunvuoroa.

Nyt ollaan näissä jutuissa jo seuraavassa sukupolvessa. Eräs hiukan kaukaisempi poika, 3 vee kertoi pyytäneensä Joulupukilta autorataa, jossa on talli ja kaikki.

Utelias äiti kiinnostui ja halusi tietää tarkemmin autoradasta. Hän sanoi, että ei ollut sellaista koskaan nähnyt. "Ei se mitään, selitin sen Joulupukille", vastasi nuorukainen.

Nyt kysyin, miten kävi, ja isoäitinsa sanoi, että netistä oli löytynyt autorata, joka tyydytti. Kaikeksi onneksi, sillä ensi töikseen poika oli kysynyt pukin nähdessään, että muistiko tämä tuoda sen autoradan.

Iltap.lehden nettisivulla on tänään otteita lasten mietteitä vauvoista ja vauvojen saamisesta.
Yksi kertoi, että hänen isänsä on kirjailija, joten hän ei usko kaikkea, mitä isä sanoo, hän esim. on sanonut, että haikara tuo vauvat.

Lapsivedestä osasi yksi selittää, että äiti juo kylmää vettä, ja jos vauva potkaisee, on se elossa.

Edellisessä jutussani esiintynyt tyttärentytär kertoi kaikille, että hänkin odottaa vauvaa, kun äitikin. Päivähoitaja lopulta hermostui ja kielsi tyttöä enää puhumasta siitä.
Tyttö uskoutui vaarille: "Minäkin odotan vauvaa, mutta älä sano sitä Hilkalle."
Onneksi tyttö unohti koko asian, kun vauva tuli. Hänellä oli nukkeja ja nallukoita hoidettavanaan ja ne riittivät.

Juteltiin tyttären kanssa lasten toilauksista. Hänen tyttönsä oli pienestä pitäen hyvin omatoiminen ja tasainen, eikä hän ujostellut tai pelännyt vieraita tai outoja asioita.
Kerran hän oli vanhempiensa kanssa tavaratalossa kiertelemässä. Kulki vanhempiensa kannoilla ja ilmeisesti kuunteli kuulutuksia. Osuivat sitten lasten askartelu- ja leikkipaikalle. "Menkää vaan" ilahtui tyttö. Hän halusi jäädä yksin leikkimään ja hätiseli vanhempiaan menemään:"Menkää vaan, minä leikin täällä!"

Tyttäreni kertoi, että he eivät ehtineet kuin toiselle puolen myymälää, kun kuulutus osui heidän korviinsa: "Kolmivuotias Niina on eksynyt vanhemmistaan ja odottaa nyt heitä toisen kerroksen infopisteessä".
Eli heti kun vanhemmat olivat häipyneet näkyvistä, tyttö tepsutteli infopisteeseen ja ilmoittautui eksyneeksi. Oli osannut hyvin antaa tiedot itsestään ja kertoa ikänsä.
Oli varmasti kuullut kuulutettavan jotakuta eksynyttä lasta ja halunnut kokea saman jännän itsekin. Leikkipaikka oli kuin lahja taivaasta tähän tarkoitukseen.
Tyttäreni ihmettelikin, miksi lapsi niin kiihkeästi vaati heitä lähtemään ja jättämään hänet askartelemaan.

mirjamarja kirjoitti:

"Onko tänä vuonna kalkkua vai kinkkunaa?"

Olipa hauska, tässä yksinäni ääneen nauran.

Jouluvalmistelujen aikaan on ratkaistava mm. tarjoilut.
Lapsikin osallistui: "Onko tänä vuonna kalkkua vai kinkkunaa?"

--- ---

Ystäväpariskunta kertoi, että kun toinen heidän pojistaan aloitti ekaluokalla
joskus 80-luvun alkupuolella, niin hän oli kysynyt eräänä päivänä koulusta
tultuaan:
- Koskahan sitä vois pyytää virkavapaata tuolta koulusta?

Suvussamme on miehenalku, jonka jutut kiertelevät FB:n välityksellä
tietoomme.
Eero: - Isi, onko sinun kännykässä nelonen?
Isä: - Joo...
Eero: - No hyvä! Soitappa Villelle (päiväkotikaveri), se talon numero
on neljä ja se on keltainen talo.

Tyttärelläni oli aikanaan verbi "sokertaa", kun hän sekoitti sokerit teemukiinsa.

Varmaan kielet aikanaan ovat kehittyneet näistä kuvaavista ilmaisuista, kun ei sanaa ole ollut olemassa.

Pitää heti tuoreeltaan tännekin kirjata viime viikonvaihteessa välähtänyt seitsenvuotiaamme neronleimaus. Metsäretkellä tyttö huusi innoissaan : "Tulkaa mummi ja vaari kattomaan, täällä on tosi iso kääpiö!" Isoksi kääpiöksi paljastui katkennut laho koivu, joka kasvoi yltympäriinsä kääpiä. Johdonmukaisia ovat lapsoset : koska kylmä paikka on kylmiö, kääpien kasvupaikka on kääpiö. Haaveilu on kesähupi, eli haavilla pikkukalojen ja perhosten koukkailu.

Olen kaiken päivää muistellut erästä tapahtumaa YLI 40 v. sitten.
En tiedä, olenko sen jo kertonut, mutta kerron kuitenkin:

Olin tyttäreni kanssa 3-vuotistarkastuksessa neuvolassa. Tietenkin kuuntelivat ja koputtelivat, mutta sitten haluttiin tutkia lapsen motoriikkaa ja lääkäri pyysi nousemaan varpaille ym. Sitten hän kysyin: "Osaatko sinä avata napit?"
Tyttö kääntyi katsomaan minua ja nosti kulmakarvojaan.
"No, osaatko," kysyi lääkäri uudelleen.
Tyttö sanoi: "Osaan, mutta enhän mä voi!"
"Mikset voi?" hämmästyi lääkäri.

Voi, että aikuiset sitten ovat tyhmiä! Kaikki pitää niille selittää.
"Mä olen NAKUNA".



Tämän pienen tytön oma tytär muuttaa tänään omaan asuntoon. Se on koko perheen projekti. Eipä tytöltä puutu mitään. Toista se oli aikanaan, kun meikäläinen sai ensiasunnon.

Saattaa olla tosihauskaa olla "salakuuntelijana" kun lapset juttelee keskenään.

Minä olin kesällä veljeni ja hänen 8-vuotiaansa kanssa eräällä leirintäalueella
ja poika lähti heti etsimään kavereita kun saatiin hänen polkupyöränsä asunto-
auton perästä ulos. Lähdin jonkun ajan päästä etsimään häntä syömään ja
näin hänet hieman pienemmän tytön seurassa keinujen luona.
Kuulin kuinka poika (miesten tapaan) yritti tehdä vaikutusta tyttöön ja kehua
retosti: - Minä sitä osaan jo lukea!
Tyttö vastasi kainosti: - Kyllä minäkin jo vähän!
Pojan piti kuitenkin korostaa paremmuuttaan sanomalla: - Mut et kuitenkaan
yhtä paljon ku mä!

MdK kirjoitti:

...huumorin helmiä!

Naapurin ekaluokkalainen toi kotitanhuvilleen ensivisiitille koulukaverinsa. Satuin istumaan verannalla ja kuulin, kun minut esiteltiin "naapurin mummina".

- "Onks se kiva?"

- " On se. Sillä on piparipurkki ja kissakin ."

Luin Frederiikan viestin alempana, missä oli litania lasten suusta-lausahduksia.
Kannattaa vilkaista, kyllä niissä on huumorin helmiä!

Sama köyhyys vaivaa myös motoristeja.
Nimim. Motoparkin lumoissa

Miksikähän noiden muskeliveneiden rakentajat ovat niin köyhiä, ettei ole varaa vaimentaa pakoputken pörinöitä?

Minulla on ollut reiät korvissa ripillepääsystä alkaen, silloin oli yleistä saada samalla lupa käydä lavatansseissa. Omat tytöt saivat korvareiät hiukan aiemmin, mutta näistä lapsenlapsista vanhin, 13-vuotias tyttö saa odottaa rippijuhliaan. Ei ole tatskojakaan kellään lähisuvussa, ollaankohan vähän taantumuksellista sukua...

Näillä helteillä on oltu paljon vesillä ja otettu lapsia mukaan , vaihdettu eri miehistökokoonpanoja serkusten kesken. Turun saaristoon ei ole vielä ehditty, kun kuiva kesä vaatii kastelua puutarhassa vähän väliä. Perinteinen Aurajoen yöpyminen on kyllä myöhemmin kesällä suunnitelmissa. On tuo polttoainekin sellaisissa hinnoissa, että mieluummin ajelee runkonopeutta lähivesillä. Viimeksi 9-vuotias poika ja pian 4-vuotias pikkuveljensä olivat mukana. Ohi suihki hirveää vauhtia ja kammottavaa meteliä pitäen kaksi vesiskootteria, joista nousee korkealle vesisuihkut. Pienempi, sanoi, että ne näyttävät ihan sislitysraudoilta, ja totta se onkin, kuin höyrysilitysrautoja ! Siitähän alettiin keksiä, yksi muskelivene oli kuin sämpylä, cruiseri kuin lenkkitossu, huussimallejakin oli paljon liikkeellä. Valtava cruiseri paahtoi ohi , sen muutenkin korkealla olevalla katolla nökötti viellä ohjauskatos, jota ympäröi aitaus melkein kymmenen ihmistä sinne ahtautuneena vauhdin hurmasta nauttimaan. Valtavat aallot sellainen saa aikaan, hitaampien pitää kääntää paattinsa vasten aaltoja, jos ei halua että tavarat lentävät hujanhajan. Vaarin mielestä siellä korkeuksissa oli väkeä kuin haukanpesällä, minusta se oli kuin tårta på tårtan. Sanonnat piti tietysti lapsille selittää. Tammisaaren satamassa se torta sitten nähtiinkin, olivat jo täydessä lasien kallisteluvauhdissa korkeuksissaan. Tietysti pienimmäinen kajautti ja osoitti sormellaan : mummi kato, tuossa se torttu nyt on ! Eihän se sinne ylös kuulunut meluisessa satamassa, mutta viereisestä veneestä saatiin iloiset hymyt.

Mansikat on nyt pakastettu, Cittaruista hintaan 19,90 / 5kg hankittu, puutarhamansikoita en yritäkään itse kasvattaa. Kohta on käsissä muutkin marjat, kaikki kypsyy ennätysvauhtia. Mustikoita olisi hyvin, mutta kuivuus vaivaa, ovat pieniä ja kiinni kannoissaan. Muualta Suomesta raportoidaan ukkosista, mutta meille ei ole vettä taivaalta piisannut, vaikka nytkin lupaavasti pilveilee...eppistä...

beataB* kirjoitti:

Ei pistellä, ei edes korviksia,
ainakaan tähän mennessä.

Yhden ainoan kerran olen kokeillut laittaa korvikset, mutta toinen
korvanlehti alkoi märkiä niin ajattelin, että olkoon! Jos olen elänyt
yli viisikymppiseksi ja selvinnyt tavallisilla korviksilla niin selviän
varmasti lopun ikäni!

Ei muakaan enää sapeta ja komea on arpi oikealla,
kun samasta reiästä kaivettiin myös umppari, ihan vain
varmuuden vuoksi.

Ei pistellä, ei edes korviksia,
ainakaan tähän mennessä.

MdK kirjoitti:

Muistoksi jäi ruma arpi, jonka päälle joskus ajattelin antaa tatuoida vetoketjun!
Mutta kun tuo pallean volyymi vaihtelee...

Hieno idea. Mitäs sillä pallean volyymillä on vaikutusta kun et sä kuitenkaan sitä vetoketjua tulis käyttämään. Jos teet moisen hurjan päätöksen niin vapauta minut lupauksestani tehdä samanlainen. Suostun kyllä ottamaan pienen pätkän vetoketjua johonkin pallean keskikohdalle.

Älä keskustele asiasta poikasi kanssa. Hän voi harkita asettamista sinut toimenpidekieltoon.

Juhannusta vaan itsellesi. Jos teillä on komia kokko niin ota meille nörteille siitä kuva.

Pena kirjoitti:

Tunnusta vaan Marjatta, että olet itsekin harkinnut pienen tatskan ottamista johonkin suojaisaan kohtaan.

Kohta 40 vuotta sitten tehtiin minulle sappikivileikkaus. Nuori kirurgi tarvitsi
kunnon työskentelytilat sappirakon löytämiseksi ja viilsi n 30 cm pitkän
haavan viistoon rintalastasta umpilisäkkeen suuntaan.
Muistoksi jäi ruma arpi, jonka päälle joskus ajattelin antaa tatuoida vetoketjun!
Mutta kun tuo pallean volyymi vaihtelee...

Min en anna itseeni yhtään ylimääräistä reikää pistää. Teki tiukkaa korvalehtienkin lävistys. Vasta kun miniän idea oli ostaa timanttikorvakorut anopin 50-vuotislahjaksi oli kaksi reikää otettava.
Verikokeet saa ottaa ja sormenpäistä nippaan itse gluc näytteen.

Tunnusta vaan Marjatta, että olet itsekin harkinnut pienen tatskan ottamista johonkin suojaisaan kohtaan. Itse olen asiaa pohtinut mutta kun olen niin epäluuloinen ton HIV-tartunnan suhteen niin täytyy tyytyä luonnollisiin maksaläiskiin. Jos kuitenkin päätät sellaisen ottaa niin ilmoittele mullekin. Rohkaistuessani käyn teettämässä samaan kohtaan samanlaisen.