Mahtaako tuossa olla perree?

Poliisiauto rullasi aivan hiljaa lähelle kapakan ovea Rovaniemellä,
juuri ennen sulkemisaikaa. Samalla hetkellä horjui Aslak ulos ovesta,
hän vaikutti olevan päissään hieman enemmän kuin lääkärimäärää,
varsinkin kun auton avaimet kilisivät kädessä.

Poliisiautossa istuvat poliisit katselivat ihmeissään kuinka Aslak
päättäväisesti taisteli itsensä parkkipaikalle, siellä hänkokeili
avaimia ainakin viiteen eri autoon ennen kuin hän löysi oman autonsaja
pääsi vaivoin ratin taakse istumaan.

Siinä hän sitten istui ihan hiljaa kymmenkunta minuuttia, sitten hän
yllättäen käynnisti tuulilasinpyyhkijät ja sammutti ja uusiksi taas -
oli aivan pilvetön taivas ja lämmin kesäilta.

Tämän jälkeen Aslak laittoi valot päälle ja sammutti muutaman kerran,
tämän jälkeen oli hätävilkkujen vuoro. Vihdoinkin Aslak onnistui
saamaan myös auton käyntiin ja yritti vaihdetta päälle, tietystiilman
kytkintä, jolloin kuului aikamoista rohinaa, mutta jotenkin vaihde
loksahti päälle ja auto otti oikein jänisloikan eteenpäin ja sammui
siihen.

Tämä toistui muutamia kertoja ja koko ajan tyhjeni parkkipaikat
autoista ja lopulta kun Aslak oli ainoana parkkipaikalla, hänen
onnistui saada auto liikkeelle ja nykimällä otti kurssin kohti
pohjoista. Poliisit, jotka olivat odottaneet kärsivällisesti,
laittoivat torvet soimaan ja hälytysvalot vilkkumaan ja pysäyttivät
Aslakin kotimatkan. Poliisit tulivat ulos autosta ja tarjosivat
alkometriä Aslakille puhallettavaksi.

Aslak puhalsi ja puhalsi, mutta mittari näytti nollaa eivätkä
konstaapelit olleet uskoa silmiään. "Sinun täytyy tulla mukaan
verikokeeseen, sillä meidän mittarissa näyttää olevan jotain vikaa",
sanoi toinen konstaapeleista. "Enpä tuota oikein usko, että mittarissa
on vikaa", hymyili Aslak, "se nyt vaan oli tänä iltana minun vuoro olla
houkutuslintuna!"

MdK kirjoitti:

Aina kun tulee hyvä tilaisuus, on melkein pakko "lohkaista".

Perree on. Minulla on savolainen ystävä, joka lohkaisee aina hyvän tilaisuuden tullen. Luulen, että savolaisten aivoissa on aivan erityinen sutkautusosasto, joka on synnyinlahjana saatu. Jonkun ei-savolaisen käsityskyky saattaa noissa sutkautuksissa ja lohkaisuissa johtaa jopa kaksimielisiin tulkintoihin, mutta siitähän ei savolainen ole vastuussa.

Muistuu mieleen eräs kesäinen kahvituokio. Olin keittänyt vierailleni Presidenttikahvit arkisen Juhlamokan sijaan. Joku vieraistani kehui kahvia hyväksi. Siihen savolainen ystäväni harvakseltaan: "Hyvvee on. Suapkohan se Arajärv millonkaa resitenttiä?"

Joskushan siitä on "lievää" haittaa jos vastassa on tosikko, jolla ainoa asento suulle on tiukka viiru!

(Naisen rinnat voivat olla jumalaiset tai jumalattomat)

En tiedä onko tämä totta vai tarua, mutta veljenpoika, joka asuu Lontoossa,
kirjoitti Facebookissa käyneensä lääkärissä jotakin lääkärintodistusta varten
ja seuraavanlainen keskustelu käytiin:

"My Doctor asked me if any members of my family suffer from insanity.
I told him, “No, we all seem to enjoy it”.

(Lääkärini kysyi minulta, kärsiikö joku perheenjäsenistämme mielisairaudesta.
Vastasin hänelle: - Ei, me kaikki näytämme nauttivan siitä.)

Jos on totta, niin kommentti on eräs todistus savolaisesta viäräleukaisuudesta
perheemme keskuudessa. Akateeminen sivistyskään ei sitä näytä karsivan
pois, vaan aina kun tulee hyvä tilaisuus, on melkein pakko "lohkaista".