Edit Piaff

Katleija kirjoitti:

Tässä minun lempikappaleeni Piafilta. Vertailun vuoksi myös Mireille Mathioun laulamana. Häntä pidettiin Piafin seuraajana. Tosin elämänsä oli täysin erilainen.

"La vie en rose" on varmasti yksi Editn Piafin rakastetuimmista lauluista, kuten "Hymne à l'amour", "Milord", "Padam...Padam" ja "Non, je ne regrette rien". Olen aina pitänyt myös Mireille Mathieun äänestä. Kieltämättä soinnissa on jotain samaa.

Edith Piafin elämän tarina on koskettava, mutta hänen äänensä, tulkintansa ja lavakarismansa on kyllä jäljittelemätöntä. Tässä Isabelle Boulayn duo Edith Piafin kanssa nykyajan tekniikalla toteutettuna. "Non, je ne regrette rien" ( En kadu mitään ) taisi olla viimeisimpiä Piafin levytyksistä.

Tässä minun lempikappaleeni Piafilta. Vertailun vuoksi myös Mireille Mathioun laulamana. Häntä pidettiin Piafin seuraajana. Tosin elämänsä oli täysin erilainen.
Sen verran vielä tuosta esityksestä, että Turussa Edith Piafin roolin veti vuosia sitten Kristiina Elstelä . Hän voitti mielestäni Sokan.

Olipa mukava lukea teatterimatkastasi. Edith Piaffista muistui mieleeni eräs joulu nuoruudestani. Olin teini-ikäinen. Meillä oli tapana esittää perheessä joululahjatoivomuksia. Ehkä se oli pula-ajan seurausta. Ei mitään turhaa - edes jouluna.

Olin esittänyt veljelleni "turhia" lahjatoivomuksia: Edith Piaffin "Hymni rakkaudelle" tai "Chanel No 5"- Eau de gologne. Olin juuri saanut levysoittimen ja levykokoelmani oli hyvin vaatimaton. En muista, mistä Edith Piaff- toivomukseni juonensa juurtaa. Saattaa olla, että radion "Lauantain toivotuilla" oli osuutta asiaan.

Olipa joulujen joulu, kun pukki toi sekä Chanelin että Edithin. Oli käynyt veljeni perheessä oikea turhuuksien turhuuden joulumoka. Kälyni oli ostanut toivomuslistastani Chanelin ja veljeni Edithin. Yksi parhaista joulumuistoistani. Sain ensimmäisen kerran elämässäni ihanan turhia lahjoja.

"Hymnistä rakkaudelle" pidän vieläkin. Sitä pianolla aina välillä soittelen. Pariisin "Pikku-varpusessa" on jotakin...

Eilinen teatterimatka Tampereelle virkisti.
Se onnistui hyvin. Sakeasta lumipyrystä huolimatta kotimatka onnistui haaveritta. En ole ennen teatteriesitystä pöydässä istuen katsellut, kuten nyt Tampereen musiikkiteatteri Palatsissa.
Kuten epäilin se oli entinen elokuvateatteri Häneenkadun alkupäässä, jossa olin 60-luvulla käynyt Tampereella asuessamme. Hienosti entisöity paikka, jossa penkkirivit oli poistettu ja porrastetulle permannolle oli sijoitettu pöytäryhmät. Minulle ja ystävättäreleni kävi hyvä tuuri, kun pääsimme salin perälle katettuun nelipaikkaiseen aitioon, joka oli kolmannella porrastasanteella, mistä oli hyvä näkyvyys näyttämölle. Seuraamme liittyi matkanjohtaja, joka oli erittäin mukava persoona, Turun sekä Naantalin kaupungin opas.
Halukkaat saivat tilata suun kostuketta ennen esitystä, jos halusivat. Meillähän oli kuohuviinilasillinen jo valmiinä pöydissämme. Retkeen kuuluva ruoka tarjoiltiin pöytiin esityksen jälkeen.
Sinikka Sokan ääni sopi hyvin esittämään niitä iki-ihania cansoneja, kuten Pariisin taivaan alla,En kadu mitään, Padam padam, Hymni rakkaudelle ym, joita Piaff oli laulanut.
Kotimatka sujui lupsakkaasti, kun kuljettaja oli armoitettu vitsinkertoja. Enpä ole ennen moisen kuskin kyydissä matkannut,hehh hehh.
Kun oppailta on kiellettyinä aiheina seksi, uskonro ja politiikka, kuljettaja kyllä ansiokkaasti täytti tämän aukon.
Joillakin on oikein vitsivarastot päässään, josta napsivat aina tarvittaessa tilanteisiin sopivat jutut. Minun päässäni ei pysy vitsit millään.JKai se on synnynnäinen ominaisuus, joka minulta puuttuu täysin. Minulla on päässä vain yksi vitsi.

Tämän kuskin vitseistä yksi siisti esimerkki tässä, jonka satun muistamaan, en viitsi niitä Viagra-vitsejä kertoa.
Edesmenneen kenraali Ehrnroothin kommentti venäläisen baletin vierailuesityksen jälkeen: "Olipa mieltä lämmittävää nähdä kerrankin noin paljon ryssiä varpaillaan suomalaisten edessä!"