Nettiystävämme Saara

Saara todella ansaitsi tuon kunnian osoituksen,ja hyva etta sai sen ajoissa elaissaan.
Minulle Saarasta on jaanyt hyvin miellyttavan, positiivisen kulttuuri henkilon muisto.
Kolme vuotta sitten olin yksin Suomessa ja Saara kutsui tapaamaan heidan kotiinsa Merikarvialle,mutta olin muitten vietamana,joten tapaaminen jai,mika vahinko.

Här är allt så nära
Jag stannar här ett tag
Tar det jag kan bära
och det som är idag

Jag vill bara andas
Se färgerna igen
Sol och regn som blandas
med ro i skymningen

Jag har orden och jag följer dem
Till min plats på jorden
Jag tror jag kommit hem

Här skall dimman lätta
Och ljuset bryta in
Lägga sig tillrätta
på platsen som är min

Jag har orden och jag följer dem
Till min plats på jorden
Jag tror jag kommit hem

Får jag orden och jag följer dem
Till min plats på jorden
Då har jag kommit hem

Hör du orden och du följer dem
Till din plats på jorden
Då har du kommit hem

*****

Saara on päässyt kotiin.

beataB* kirjoitti:

Ote hänen viimeisestä viestistään 27.8:

"Sain viime sunnuntaina yllättävän huomionosoituksen, kun minut valittiin "Vuoden 2009 Signeksi". Uutinen oli mainittu kuvineen myös Satakunnan Kansassa. Perusteluna valinnalle oli monipuolisuuteni kulttuurin alalla, kun esiinnyn laulajana, soittajana ja runonlausujana eri tilaisuuksissa sekä olen tallentanut kotiseutu- ja sukuhistoriaa. Olin tietysti iloinen tästä huomionosoituksesta, vaikka se nyt on enemmän tai vähemmän hupijuttu."

Olipa upeaa, että Saara sai kokea tuon kunnian osoituksen. Ihailin hänen monipuolista ja aktiivista osallistumistaan kotiseutunsa kulttuurielämään, josta mekin saimme lukea viestien kautta. Tulee mieleen monia juttuja "Wanhoista Ikinörteistä". Keväällä 2009 Saara kertoi haltioituneneena "Rajaton"-yhtyeen konsertista, jossa oli ollut Merikarvian kirkossa. Löysin nettisivuja selaillessani Saaran henkilökohtaiset kiitokset konsertista Rajaton-yhtyeen vieraskirjasta.

Merikarvian konsertti 22.3.2009 [23.03.2009]

"Yhdyn edelliseen kiitoksen ja näin merikarvialaisena olen iloinen siitä, että tulitte pitämään konsertin tänne ja kokemaan yli satavuotiaan kirkkomme "puuakustiikan".
Pääsette yllättämään minut joka kerta: miten pystytte omaksumaan niin laajan ohjelman ja ylivertaisen vaikeat sovitukset rytmiryhmineen. Laulunne soi puhtaana ihan viimeiseen pehmeään sointuun saakka."

Disa Myntti

[You must be registered and logged in to see this link.]

Saaran runoharrastus oli muistaakseni hänen uusimpia valtauksiaan poikkitaiteilijana. Löysin Merikarvialehdestä artikkelin, jossa kerrotaan Saaran runoryhmän esiintymisestä 30.06.2009 Merikarvian kirkossa. Esitys sai yleisön mukaan täysillä runojen maailmaan ja tilaisuudessa vallitsikin täysi hiljaisuus. Voin hyvin kuvitella Saaran lausumassa Eino Leinon Hymyilevän Apollon Aurinkolaulun säkeitä...

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajilla yks usko on vaan,
elin-iäksi hälle se riittää:
min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä,
sen verran meistä myös jäljelle jää,
kun päättyvi päivä tää.



"Runoratsut" - Saara toinen oikealta."

[You must be registered and logged in to see this link.]

Kuva on kopioitu alla olevan Disan Picasa albumin lopusta

[You must be registered and logged in to see this link.]

Minulle jäi Saarasta mieleen parhaiten hänen säteilevästi hymyilevät kasvonsa kuvassa ja kertomukset moninaisista riennoista ja harrastuksista. Teistä jotkut tunsivat hänet läheisemmin, mutta palstaystävänkin menetys on muistutus siitä, ettemme tiedä päiviemme lukua ja miten palstaystävyyskin on kiittämisen ja vaalimisen arvoinen asia.

Kiitos Saara . "Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie."

[You must be registered and logged in to see this link.]

valittaen todettava, että kuolema on oleellinen osa elämää

Katleija kirjoitti:

Harvemmin täällä nettimaailmassa saamme tietää, miksi joku on lopettanut. Yksi syy voi olla tällainen kuten Saara ystävällämme.

Kosketti ja pysähdytti. Kiitos beataB*lle! Oli kuin olisi kuullut Saaran äänen "Kalevalan" maisemista. Paljon kauniita muistoja tulee mieleen. Nyt sytytän kynttilän Saaralle. Näin teen aina, kun suruviesti ystävän poismenosta saapuu. Kristillisessä perinteessä kynttilä on Kristuksen vertauskuva: "Minä olen ylösnousemus ja elämä".



- Onnellista Taivasmatkaa Saara! -

Psalmi 23

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

[You must be registered and logged in to see this link.]

Tätä mirjamarja tarkoittaa, nappasin kuvan Disan kotivivun lopusta

Kiitän beataB*:tä, että hän jaksoi selvitellä Saaran tilanteen. Molemmat ihmettelimme, kun hän ei ole itsestään mitään ilmaissut ja nyt sähköpostikin palautui.
Taustaksi yhteydenpidollemme oli meillä kolmella yhteinen painonpudotusrinki LäPois, jonka aloitimme Suomi 24:llä. Se kesti aikansa ja meillä oli hauskaa. Saara kävi toissa keväänä minulla kylässäkin. Hänen tyttärensä asuu nimittäin tässä lähellä, niin samalla reissulla poikkesi kylään.
Voi kuinka aurinkoinen ihminen hän oli. Hänhän kuvaili itseään poikkitaiteilijana ja se hän todella oli sielultaan. Tuossa sohvallani hän lausui minulle kauniin runon. Kertoi lausuneensa sen lapsenlapsensa lakkiaisissa. Minulla oli edessä sinä keväänä kahden lapsenlapseni ylioppilasjuhlat, jossa sain puolestani sen runon esittää.

Harvemmin täällä nettimaailmassa saamme tietää, miksi joku on lopettanut. Yksi syy voi olla tällainen kuten Saara ystävällämme.

[You must be registered and logged in to see this link.]

Järkyttävä uutinen! Olen monta kertaa ajatellut, että otan yhteyttä niihin
nörtteihin, jotka eivät ole kirjoitelleet pitkiin aikoihin. Saara (Disa) oli yksi
niistä.
Mutta aina on olevinaan jotakin muuta "teen tämän ensin ja sitten..."

Saara oli aina positiivinen ja elävä loppuun asti. Ja rohkea!
On vaan yritettävä käsittää, että rivit harvenevat keskuudessamme muistakin
kuin kirjoitusajan tai -halun puutteessa.

Murheellinen uutinen.
Muistan hyvin hänen vilkuttelevan jääkarhunsa. Muistan keskustelleeni hänen kanssaan esi-isän muistivihosta. Minusta se on ihan museotavaraa. Varmasti jälkikasvukin antaa sille suuren arvon.
Hänen sukututkimussivunsa ovat hienot. Kun itsekin olen joutunut porukkaan, joka laatii julkaisua suvustamme, tiedän, kuinka vaikea on niin runsaasta materiaalista laatia lyhyitä ja tietorikkaita tietoiskuja eri henkilöistä.

Olemme renkaita ketjussa.

Ote hänen viimeisestä viestistään 27.8:

”Olen viime aikoina ollut hyvin passiivinen kirjoittaja palstalla, mutta kerron nyt kuitenkin teille kuulumisiani.

Olen tänä kesänä kärsinyt mahavaivoista ja kun menin tähystykseen, mahalaukusta löytyi carcioma mucocellulare. Huh, huh oli se aika paukku, mutta nyt olen jo siihen tottunut. En ole kertonut sitä vielä tuttavilleni täällä, koska on kauhean ikävää olla säälittelyn ja voivottelun kohteena.

Minulle on nyt määrätty leikkaus 2.9. SatKS:ssa. Aika iso leikkaus siitä tulee, mutta tohtori lohdutti, että se on heille ihan rutiinileikkaus. Olen itsekin luottavaisella mielellä ja otan vastaan, mitä annetaan.

Turussa asuva tyttäreni Heidi Luotolahti sattuu olemaan ensi viikosta lähtien väliaikaisesti työssä samassa sairaalassa, koska hän on lääket. kandidaattien opettajana sisätaudeissa Turun Yliopiston palkkaamana. On siis mukavaa, että tytär on lähellä, kun herään - toivottavasti - narkoosista.


Sain viime sunnuntaina yllättävän huomionosoituksen, kun minut valittiin "Vuoden 2009 Signeksi". Uutinen oli mainittu kuvineen myös Satakunnan Kansassa. Perusteluna valinnalle oli monipuolisuuteni kulttuurin alalla, kun esiinnyn laulajana, soittajana ja runonlausujana eri tilaisuuksissa sekä olen tallentanut kotiseutu- ja sukuhistoriaa. Olin tietysti iloinen tästä huomionosoituksesta, vaikka se nyt on enemmän tai vähemmän hupijuttu.


Nyt kun olen voinut syödä kauhean pieniä annoksia, on painoni pudonnut viisi kiloa kesäkuusta. Koetan nyt, ettei se ei enää putoaisi, koska leikkauksen jälkeen se varmaan putoaa aika paljon. Olen herkutellut ihanalla kermavaahdolla ja suklaalla - aina on löydettävä asioista hyvät puolet! Painoindeksi on nyt 25.”


Syyskuussa, kun leikkaus oli, hän oli saanut kutsun Taivaan kotiin.

Disa Myntin sukututkimus oli edellisessäkin nörteissä, joten siirsin tähän.

[You must be registered and logged in to see this link.]