Matkakokemus

Vietin viikon lännempänä



Miehillä oli hameet

faari kirjoitti:

Ruotsissa satuttiin sellaisen kartanoon, jonka isäntä keräili vanhoja autoja ja moottoripyöriä. (Tietysti Volvoja ja Husqvarnoja)

Onkohan se kartanon isäntä jo kyllästyä siihen P1800:een?

Saatiin suomalainen nettikin auki. Reissu läpi Euroopan toi 4200 km auton matkamittariin. Tavattiin pitkin matkaa kaikenmoisia lähes tuttuja.
Ruotsissa satuttiin sellaisen kartanoon, jonka isäntä keräili vanhoja autoja ja moottoripyöriä. (Tietysti Volvoja ja Husqvarnoja)



Ja toinen oli taiteilija



Ihmiset ovat reissun parasta antia!

Hieman ilmasto viileni. Costa Calidalta lähtiessä läähätettiin 30 asteen päivä- ja 25 asteen yölämpötiloissa.
Nyt Airistolla on 9 astetta

Jokavuotinen PAKKOkäynti mökillä on käyty. Yleensä se osuu pahimpien syysmyrskyjen keskelle, niin nytkin.
Luontoäiti piti minun puoliani ja iski noidannuolen ristiselkääni, niin että en lähtenyt istumaan autoon, mutta isäntä katsoi taivaalle ja sanoi: "Kyllä kesärenkailla vielä pärjää", ja lähti hakemaan peräkärryä landelta.
Olisihan sen voinut tuoda pois jo pari viikkoa sitten, mutta aina sinne pitää jättää jotain tekemätöntä, että sitten kurjimmalla ajalla on PAKKO mennä vielä kerran.

No nyt oli sitten siellä kun säätieteilijät varoittivat joka kanavalla ERITTÄIN huonosta kelistä, rajuista tuulista, räntäsateista ja jäätyneistä teistä.

Soitin aamulla klo 8: "Heti pois sieltä." Kerrankin uskoi ja lähti jo aamupäivällä lumisade kintereillään.
Soitin mökkinaapuriin puolilta päivin, ja kuulemma räntäsade oli siellä jo alkanut niin voimakkaana, että tuulilasin pyyhkijät eivät kerinneet puhdistaa auton ikkunaa.
Onneksi isämtä oli jo puolivälissä siinä vaiheessa, ja vaikka olikin satanut matkalla, niin kesärenkaaat pelasivat ihan hyvin.
Myrsky ei ole vieläkään ehtinyt tähän meidän tanhuvillemme. Taivas on sininen ja aurinko paistaa, ja isäntä on turvassa päiväunilla.

Huoh.

3300 km takana. Ihan hyvää keliä ja liikennettä. Eilen oltiin vielää aamulla Bilbaossa. Illalla kuultiin välietapissa, että siellä oli tuullut iltapäivällä 120 km/h. Tuli mieleen kun tuulenpuuska paiskasi niskaani Zaragosassa ravintolan terassin ison päivänvarjon. Piikit menivät kahta puolta ohi, mutta oli tarjoilijan ja Liisan nokat valkeita

Tänään Välimerii velloi vanhasta tuulen muistosta niin, ettei tehnyt mieli mennä uimaan. Pikkuisen kahlattiin rantahiekassa ja kastuttiin yllätysaallosta vyötäröä myöten.

faari kirjoitti:

Meille on lentovaraus torstaille.

Torstai on toivoa täynnä! Lennot ovat Suomeen ainakin osittain tänään toimineet. Toivottavasti olette "onnellisesti kotiin rantautuneiden joukossa".



http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2107067

Katleija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, miten täällä nyt tuohon tuontiautoon suhtaudutaan. Kai siinäkin jonkinlainen byrokratian mylly alkaa jauhamaan.
Ettei nyt tonnin auto vaan kalliiksi kävisi heille.

Sanopa muuta! En ole selvillä tuontiautojen verotuksesta. Jotain kevennyksiä siihen taisi Suomessa tulla. Nuoret aikovat huutokaupata "Tuhka-Corsan". On se niin kuuluisa auto, että huutajiakin saattaa löytyä. Ylijäämä menee hyväntekeväisyyteen. Saattaa Iltasanomatkin jotain reissu-uutisesta maksaa. Eivätköhän omilleen selviä. Fiksuja nuoria.

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2102890

Reippaita toimeliaita nuoria olivat, kun pistivät tuumasta toimeen. Olisi kiva tietää, miten täällä nyt tuohon tuontiautoon suhtaudutaan. Kai siinäkin jonkinlainen byrokratian mylly alkaa jauhamaan.

Ettei nyt tonnin auto vaan kalliiksi kävisi heille.

faari kirjoitti:

Meille on lentovaraus torstaille. Eipä nyt hötkyillä sen suhteen. Mikäpä täällä Japanissa ollessa...

Hyvin on kotiin paluunne suunnitelmat jo hanskassa. Ja mikäpä siellä Japanissakaan ollessa hieman pidempään. Varmasti on tuhat ja sata tarinaa matkakokemuksista, jotka tuhkapilvet ovat aiheuttaneet.

Iltasanomissa on seurattu viisihenkistä nuorten suomalaisryhmää, joka päätti lennon peruunnuttua ostaa Barcelonasta tuhannella eurolla auton ja körötellä sillä Espanjasta Suomeen. Porukka on samasta työpaikasta ja työnantajalta oli tullut sellaista viestiä, että olisi kiva, jos tulisivat mahdollisimman nopeasti kotiin.

Autolle asetettiin kaksi vaatimusta: sen piti irrota alle tuhannella eurolla ja kestää Suomeen saakka. Menopeli löytyi lauantaiaamuna. Se on valkoinen Opel Corsa, joka ristittiin "Tuhka-Corsaksi".



Paluumatkan ensimmäisen yön ryhmä yöpyi ystävän luona Gigeanissa, Etelä-Ranskassa. Sunnuntaina seikkailu jatkui Lyonin kautta Strasbourgiin.
Ensimmäinen mutkakin tuli jo sunnuntaiaamuna matkaan ja Corsa joutui kaartamaan huoltamolle, kun vasen takarengas oli puolityhjä. Ranskassa matka jatkui pikkuteitä pitkin Lons le Saunieriin ja siitä Besanconin ja Mulhousen kautta Baden-Badeniin.

Saksassa sattui jo vakavampi välikohtaus. Ensin tulli pysäytti, minkä jälkeen tuhka-Corsa ei enää käynnistynyt. Tulli ei meinannut ensin uskoa joukkion tarinaa matkasta Barcelonasta Helsinkiin. Auto taas ei käynnistynyt avaimesta pudonneen ajonestosirun takia. Vika korjattiin tullivirkailijoiden lainaamalla teipillä.

Tänään porukka rantautui sitten onnellisesti Tukholman kautta laivalla Koti-Suomeen. Reissu halki Euroopan kesti melkein kolme vuorokautta. Porukan terveiset tuhkapakolaisille:"Tulkaa nyt hyvät ihmiset kotiin sieltä. Autoja myydään pitkin Eurooppaa. Halpaa kuin saippua".

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2102838

Meille on lentovaraus torstaille. Eipä nyt hötkyillä sen suhteen, kun luultavasti Keski-Eurooppa aukenee ja jonnekin Müncheniin päässee lentämään. Sieltä sitten bussiin tai junaan ja Ruåtsin kautta lautalle.
Toinen on tietysti Moskovan kenttä ja Moskovasta junalla, mutta viisumi pitäisi hankkia...

Eiköhän tuo tavalla tai toisella selvinne.

Mikäpä täällä Japanissa ollessa, kunhan vain osaisi kielen ja edes lukea

Katleija kirjoitti:

Miten on vaari kotiinpaluunne laita. Onko varasuunnitelmat laadittu, kerro vähän.

Tänään pääsisi laskeutumaan Tampereelle. Töpinäksi nyt!
Nysse odottaa terminaalissa, sillä sitten eteenpäin!

Maailmanmatkailu lienee kiinnostavimmillaan nyt! Yllätyksiä enemmän kuin moniin vuosiin.

Miten on vaari kotiinpaluunne laita. Onko varasuunnitelmat laadittu, kerro vähän.

Helsingistä on lyhimmät lennot. Pitää käydä Suomessa, että matkavakuutus herää henkiin 3 kuukaudeksi

Pitääkö Japaniin lentää Pto de Mazaronista Turun kautta? Onhan se Turku kyllä minunkin mielestäni maailman napa riippusiltoineen - Kouvolan jälkeen.

Huomenna pitäisi pari päivää katsastaa Turun kevät, kun olen menossa matkalaukun vetäjäksi vaimolle,
jolla on miitti Japanissa muutaman tuttunsa kanssa. Toivottavasti en vilustu..

Olin arvostelemassa uusien kokkien lopputyötä, jossa tarjoiltiin 3 ruokalajin menu. Siinä tuli korostetusti esiin mm. salityöskentely. Pöytääni tarjoili hyvin suomea puhuva intialainen tyttö. Hän kertoi tulleensa adoptoituna Suomeen aivan lapsena eikä ole senjälkeen käynyt kotomaassaan. Oli erittäin miellyttävän tuntuinen tyttölapsi eikä tehnyt vanhan miehen silmälle yhtään pahaa. Toivotaan, että pääsee tutustumaan myös synnyinmaahansa vaikkei biologisista vanhemmista olekaan tietoa.

Kiitos vain, Pena, tarjouksestasi matkaseuraksi, mutta en nyt vielä osaa luvata tuollaista reissua, kun Playa del Inglesissä odottelee kovasti keväistä käyntiäni siellä asuva nuoruudenystäväni. Sinne odotetaan helmikuussa syntyväksi ensimmäistä lastenlasta ja olisihan tuo kauan odotettu ihme kiva nähdä sekin. Hän kävi syksyllä myymässä äitinsä asunnon täällä Helsingissä (äidin kuoltua 91-vuotiaana Kanarialla) ja niin ollen tuskin käy kovin usein enää täällä. Hän on naimisissa kanarialaisen miehen kanssa siis ja on asunut siellä jo yli 30 vuotta.
Satuin sitä paitsi viimeisen runsaan vuoden aikana matkustelemaan itseni aikamoiseen konkurssiin. Pariisi, Thaimaa, Marbella, Nizza, Thaimaa ja nyt Intia ja muutamat risteilyt päälle, jos kaikki reissut edes muistin luetella. Useampia matkoja ei siis tälle keväälle varmaankaan onnistu. Toki tekisin vaikka kymmenen kevätmatkaa, jos budjetti sallisi! Olisin aina menossa menossa menossa ...

Tuosta Intian Goasta vielä sen verran, että näin tietenkin vain Goan ympäristöä ja Intiassa olisi aivan mielettömän mielenkiintoista nähtävää joka puolella. Tuo vatsatautien melkoinen tavanomaisuus (=takuuvarmaa) vain sen verran mietityttää, että millekään kiertomatkalle lähtö siellä kyllä pelottaisi. Tosi ystävällisiä ihmisiä siellä vain oli, se on sanottava. Kysyi taksikuskikin etunimeä ja jotkut kauppiaat kaupoissa, joten taitaa olla siellä tapana.

Parissa hindutemppelissä kävimme Aurinkomatkojen retkellä ja toisella retkellä Panjimissa ja Bom Jesus-basilikassa ja Sê-katedraalissa sekä Äiti Teresan hoitokodissa. Siellä oli yhdeksän suloista vauvaa, neljä vammaista lasta, jotka tietenkin huonommin adoptoituvat, ja lukuisa määrä kodittomia, vammaisia tai muuten syrjäytyneitä "vanhoja" naisia. (Mikä on siellä vanha, kun keskimääräinen elinikä on 50-60 vuotta.) Se paikka oli koskettava. Yksi vauvoista oli löydetty hylättynä metsään ja pelastettu hoitokotiin. Lapset pääsevät adoptioon, joka on tarkoin harkittu, jotta lapsi pääsee varmasti hyvään kotiin. Olisin vienyt sieltä mukanani minkä tahansa noista vauvoista, olivat ne niin sydämensuloisia. Olen muutenkin heikkona ihan pieniin lapsiin. Hoitokodissa oli selvästikin hyvä henki ja turvallinen ilmapiiri.

tinat kirjoitti:

Berliiniä enemmän (tietämättä siis kaupungista juuri mitään) minua houkuttaisi München ja Düsseldorfiin on eräs ystäväni tykästynyt kovin kiihkeästi, joten jompaan kumpaan tai kumpaankin saatan vielä poiketakin. Aina vain on pulmana, minne mahdollinen matkaseura suostuu lähtemään, sillä yksin en viitsi enää reissata, vaikka aikoinaan sitäkin harrastin.

Lähde mukaan Düsseldorfiin maaliskuussa. Siellä on 21.3. - 24.3.2010 ProWine viinimessut. Itse olen
buukannut Air Berlinin suoran lennon 20.3. Hesasta hintaan 184,62 euroa ja 4
vuorokautta Alt-Düsseldorf nimisessä hotellissa hintaan 215,50 euroa/4
vuorokautta.

Ei mulla mene siellä messuilla kuin 1-2 päivää, joten voitais yhdessä tutustua saksalaiseen ravintolakulttuuriin.

tinat kirjoitti:

Ja ihan pakko tunnustaa, että minua haittaa vieläkin maan natsimenneisyys, .

Olet ollut kauan poissa Suomesta! Tervetuloa talveen!

Pari päivää sitten tuli dokumentti israelilaisesta vanhasta miehestä, joka oli ollut vuosia nuorena poikana tuhoamisleireillä. Hän vei nyt jo keski-ikäiset lapsensa katsomaan eri leirejä ja haluasi yöpyä heidän kanssaan Auschwitsissä. Yöpymistä oli vaikea järjestää, koska se aiheutti kustannuksia, ja mies sai potkuraivarit toimistossa ja huusi, pitääkö entisen keskitysleirivangin maksaa siitä, että yöpyy vanhalla leirillään.
Dokkari oli ahdistava, ja miehen mukana olevat lapset vaativat isää selvittämään, miksi heidän tulisi kokea samat tunteet kuin isä aikanaan oli kokenut. Se ei heiltä voi onnistua. Ei keneltäkään toiselta voi. Mies oli kokonaan järkyttävien kokemustensa vanki. Hän puhui ja puhui. Oli varmasti puhunut koko lasten eliniän.

Dokumentti sanoi, että on väärin luulla, että joku selvisi holokaustista. Sieltä ei selvinnyt kukaan, vaikka ehkä jäikin eloon.

Minusta vain on järkyttävää se, että kaikki muut ihan vastaavanlaiset tuhoamiset ovat jääneet kertomatta, ikään kuin tämä yksi olisi niin ylitse muiden, että muita ei sitten tarvitse ajatellakaan.
Tämän päivän saksalaiset kantavat taakan.

Tervetuloa takaisi, Tinat! Kyllä olisi ihanaa lähteä lämpöön tähän
aikaan vuodesta, kun kyllästyy eloonsa lumen ja kylmän keskellä!

Vatsataudista puheenollen: täällä Ruotsissa on jokatalvinen kauhu
ns "vinterkräksjuka" (talvioksennustauti), joka iskee ennalta arvaamatta
ja menee nopeasti ohi. Jotkut kertovat sen olevan aivan kauheata
pahoinvoinnin ja ripulin takia.
Eilen iltapäivällä oli minulla sellainen kuvottava olo ja vatsa tuntui
"epävarmalta", joten aloin pelätä että nyt se Päätalon "hulivilisonta-
tauti" iski minuun, mutta eipäs vaan. Tänä aamuna oli ihan hyvä olo!

Olipas kivaa, kun olet takaisin. Mietinkin jo, mihinkäs se Tinat on nyt hävinnyt.
Eipä siis sen kauemmaksi kuin Intiaan. Mielenkiintoista.

Täytyy nyt oikein jäädä sulattelemaan tuota matkakuvausta.

Berliini on ilmeisesti tänään kovasti muodissa, taiteilijoiden mm., joita asuukin siellä monia. Itse en ole siellä koskaan käynyt, joten minulla ei ole siitä minkään maan käsitystä. Frankfurtissa taas olen aikoinaan käynyt miltei vuosittain kirjamessuilla ja olivat työteliäitä jos myös mukavia reissuja. Pompöösi ja kylmänkalsea kaksinaismoralistinen bisnesskaupunki se tosin on, mutta onhan siellä sodasta ihmeen kautta säilynyt Sachsenhausenin viehättävä vanha kaupunginosa, jossa paljon maittavia ruoka- ja viinipaikkoja iltamenoon. Muita Saksan kaupunkeja olen käynyt vilkaisemassa vain Lübeckissä ja kerran Mainzissa oopperassa, jonne saimme vapaaliput suomalaiselta silloin esitetyn oopperan pääosan esittäjältä. Mainzhan on lähellä Frankfurtia.

Olisi siis Saksanmaalla valtavasti vielä katsottavaa, mutta näytän aina lentelevän vanhoja luitani lämmittämään etelämmäs. Ja ihan pakko tunnustaa, että minua haittaa vieläkin maan natsimenneisyys, vaikka tämän päivän saksalaiset eivät niitä aikoja olisi eläneetkään eivätkä niin ollen siitä ajasta voi joutua henkiseen vastuuseenkaan. Olen vain lukenut kaikki käsiin saamani dokumentit holokaustista ja aina siellä ollessani asia on kovasti mielessäni, varsinkin kun messumatkoilla käyntieni aikoina sikäläinen tv miltei päivittäin käsitteli asiaa ja kirjoja ajasta ilmestyi vuosittain useita, joita tietty messuilla näki. Ehkäpä silloinen aika oli kypsä menneisyyden käsittelyyn ja siinä suhteessa on jo rauhoituttu. Olin siellä myös Berliinin muurin murtumisen vuosipäivänä, vuotta myöhemmin, ja sitähän juhlittiin myös jossain määrin.

Berliiniä enemmän (tietämättä siis kaupungista juuri mitään) minua houkuttaisi München ja Düsseldorfiin on eräs ystäväni tykästynyt kovin kiihkeästi, joten jompaan kumpaan tai kumpaankin saatan vielä poiketakin. Aina vain on pulmana, minne mahdollinen matkaseura suostuu lähtemään, sillä yksin en viitsi enää reissata, vaikka aikoinaan sitäkin harrastin.

Kiitos Tinat mukavasta matkaraportistasi vaikkei se oma olosi kovin ruusuinen ollutkaan. Terveiseni Berliinistä voi lukaista tuolta eläkeläisten uutisista osoitteesta: http://www.elakelaistenuutiset.fi/penanpalsta.php Siellä oli ainakin enemmän lunta kuin Goassa.

Tulin pari viikkoa sitten Intian Pohjois-Goasta enkä sen jälkeen ole tervettä oloa kokenut. Ennen matkaa lupauduin ripulitutkimukseen ja niinpä eilen sain tietää kantavani E.coli-bakteeria, jonka toki pitäisi itsekseen poistua elimistöstä. Palleakuvotus kuitenkin toistuu ja nyt otetaan sitten näytteitä mahdollisista parasiiteista, joita sieltä helposti tuo matkatuliaisina.

Goa oli meikäläiselle varsinainen kulttuurishokki kaiken likaisuuden ja roskaisuuden vuoksi. Tosin kahdessa viikossa silmä tottui siihenkin. Ihminen on sopeutuvainen eläin! Hotellli Villa Bomfim oli siisti ja tosi kiva, vaikka ei ollut luokituksensa mukaan kovin korkealuokkainen. Portugalilaistyyppisiä rakennuksia, parikerroksisia ja viihtyisä pihapiiri, jossa oli aitauksessaan lemmikkinä suloinen ja herttainen ja sosiaalinen piikkisika Pitu. Siihen hotelliin uskaltaisin mennä uudelleenkin.

Goassa ei kuitenkaan mikään oma hygieeninen toimi näytä auttavaan juurikaan, vaikka läträsin käsideseillä suorastaan naurettavan paljon. Sairastin siellä jo alkuvaiheessa niin rajun oksennus-ripulitaudin, että olin kolme päivää kanttu vei ja senkin jälkeen koin muutaman erillisen ripuliriemupäivän. Pahiten oksennellessani samaan aikaan kun toinenkin pää tuotti kiitettävästi eritteitään, kirjoitin kännykkäviestiini tyttärille, että Goa on vihoviimeinen saastainen törkyinen persläpi, josta haluan kotiin HETI!! Tällaista sanastoa yleensä en todellakaan käytä, joten mummon pinna oli aika kireällä!

Kumma kuitenkin, että en minä sitä matkaani mitenkään voi katua, koska näkihän siinä sitten vähän Intiaa ja Intiassahan tiettävästi kuukin on kuumempi, oo hii-o hei! Hattua ei poroksi polttanut, kun en hattua pitänyt, josko vaikka olisikin pitänyt pitää.

No, matkalla minulla oli matkalaukkuun tyttären salaa sujauttama hyvän mielen paketti eli tyttöjen perheiden yhteinen lehmäkortti, joka toi lukiessa hymyn huuleen mutta tipan silmään: "Olet kaukana minusta ... ... mutten ole unohtanut Sinua!"

Siihen oli haastateltu lastenlapsiani Ottoa (7v) ja Oliveria (4v):

Minne mummi olikaan lähdössä matkalle?
Oliver 4v.: Italiaan!
Otto 7v.: Intiaan!

Kuinka kauan mummi on matkalla?
Oliver: 5 vuotta!
Otto: 2 päivää?

Mitäs mummi pakkaa mukaan matkalle?
Oliver: Viiliä, hedelmää, pastilleja, kinkkuja, banaaneja, junaradan,
papukaijavaatteita ja vihkoja.
Otto: Vaatteita, lääkkeitä jos mummi on vielä kipeä, pari kirjaa,
taskulamppu.

Mitäs Kertulle tapahtuu kun mummi on matkoilla? (Kerttu = kissa)
Oliver: Kerttu kaataa salaa kaikki hyllyt!
Otto: Leikkii varmaan ja syö ... ja nukkuu.

Oli aina suloista lukea tuota korttia, kun noita pikkumiehiä on aina - ihan aina ikävä, vaikka olisi juuri nähnytkin. Heistä ei saa tarpeekseen koskaan.

Mutta eiköhän tuo elämä joskus tästä tasaannu normaaliksi, siinä toivosssa eletään!

Kaikkea ne ruotsalaisetkin keksivät. Tässä he kauppaavat Berliinin Grüne Wochessa "hirviryyppyä". Herätti mielenkiintoa varsinkin ton pullon muotonsa ansiosta. Maistui kuin laimennettu Jägermeister