Inspiraation vallassa

Tuntuu tutulta minunkin huushollissani tämän joulun jälkeen. Poika oli käymässä
ja alkoi kaivella alakerran varastoissa olleita muuttolaatikoitaan, jotka ovat olleet
täällä "väljemmissä tiloissa". Pariin päivään hän ei ehtinyt paljon tulemaan edes
syömäänkään, oli niin vaipunut muistojen maailmaan. Mutta täytyy ihailla, että
hänellä oli kanttia täyttää 4 suurta muovisäkkiä ja vei myös kaatopaikalle ilman
suurempaa katumusta. Siellä meni monta vuosikertaa suomalaisia sarjakuva-
lehtiäkin. Hän sanoi että niitä ei täällä kukaan osta edes divarista ja Suomeen
ei varmaan tule otettua lehtiä mukaan.
Loput kamat jäi sitten vähän hujan hajan ja jalomielisyydessäni lupasin järjestellä
paikoilleen tai heittää menemään sellaista, mikä näyttää tarpeettomalta.

Monta laatikollista kamaa hän vei mennessäänkin ja näkyy olevan nettihuutokaupasa
myynnissä. Hyvä idea!

Silloin tällöin saan ns. siivousvimman, eli inspiraation, jonka jäljiltä huusholli on sitten kuin kepillä sekoitettu.
Esim. tänään:

Piti panna pois kuusenjalka. Se on uusi, leveä, painava, tarkoitettu pihaan, mutta kun tulikin lumimyräkkä, niin nostimme kuusen sisään isossa jalassaan. Hyvin pelasi. Mutta nyt jalka piti panna talteen. Iso rohjo, ehkä 50x50 cm omassa pahvilootassa. Nyt oli siivottava tilaa. Avasin erään yläkaapin, jotta jospa sinne...

Löytyi vaikka mitä, piti pestä yläkaapin pohja, kun se kerran tyhjennettiin ja valkattiin pois heitettävä. Toisen kaapin uumenista siirrettiin yläkaappiin 50x60 cm kokoinen laatikollinen postimerkkejä. Perintö edellisiltä sukupolvilta. Poika mukamas kerää niitä kun kerkiää, (50 vuotias) minulla on postimerkkejä kolmessa, neljässä paikassa, kansioita on kirjahyllyssä ja kaapeissa, laatikoissa jne.
Sitten päätin, että panen kirjahyllyyn jotkut niistä, joten katsotaan nyt kirjahylly ensin.

Se on täynnä perittyjä kirjoja, mm. isännän lapsuudenkodista. Käteen osui Arvo Ylpön riekaleiksi luettu lastenhoito-opas, jonka olin heittämässä pois, kun se aukesi itsekseen sivulta, johon anoppini oli taulukoinut 3 lapsensa ja yhden serkun vauva-aikaiset painokäyrät.
Herranen aika, en tietenkään voi heittää pois sitä, siksi olen sen varmaan iät ajat säilyttänytkin. TAAS se on kirjahyllyssä.

Makuuhuoneen vaatekaapissa on alahyllyillä tätini valokuvia, joulukortteja, käsityömalleja ja hirveä määrä perunkirjoitukseen (v. 1930) ja perintöriitaan liittyviä kirjeitä ja kansioita, joista joku saisi mainion kertomuksen typeryydestä ja ahneudesta. En minä voi heittää niitä mihinkään. Joskus minä vielä...

Tilaa pitäisi kuitenkin saada, ne 2 yläkaappia on nyt purettu ja täytetty uudelleen, ja ihan tuli hyvää tilaa sinne. Mutta jos nyt äkkipikaisesti paiskaan sinne jotain muuta, niin kaapit ovat taas täynnä sekalaista. Yritän pysyä aisoissa. Voisikohan kirjoja siirtää tänne, nuo lasten lelut jo voisi panna pois, kun nuorinkin lapsenlapsi on jo kohta teini-iässä, minne pannaan laatikollinen barbeja, autoja, palikoita, nukkeja ja nalleja? Yläkaappiin!
Täällä kolmannessa yläkaapissa onkin kirjoja. Mahtuisikohan ne hyllyyn?

Siispä vielä kirjahyllyyn.
Kirjoja on kaikkien makuun, kun niitä on periytynyt monesta paikasta. Salaa on viskattava. Muu perhe vaanii, etten nyt vaan heitä pois sellaista, jonka joku on meinannut ihan kohta lukea (20-40 v.) No tämä pitää heittää, tämä pitää panna sinne, tämä tänne. panenpa sängyn päälle odottamaan, kaapin päälle, jos mahtuisi laatikkoon jne. Lisää kansioita, jaa, mihinkäs...

Että tälla tavalla minun sunnuntaini tänään sujuu. Talo alkaa olla kuin villihevosten jäljiltä.
Ai niin, se kuusenjalka. Se on tossa eteisessä. Minneköhän se mahtuu.