Leipäelämyksiä

Olen tutustunut mielenkiintoiseen muistelmateokseen, jossa kuhmolainen kansanmies, v. 1842 syntynyt Paavo Pulkkinen kertoo elämästään lapsuutensa ajoilta. Hän on merkinnyt muistiin monia työtapoja, mm. kertoo lähes lauta laudalta, miten tervavene rakennetaan. Kuhmolaisten toimeentulossa oli terva tärkeällä sijalla noina aikoina.

Mutta leipään pantiin puolet petäjäistä, eikä suinkaan vain katovuosina vaan se oli vakituinen käytäntö. Katsoin juuri kokki Kolmosen kotisivuilta petun ravintoarvoja, ja hän sanoo kirjoituksessaan, että muinaiset suomalaiset ovat ilman mitään tutkittua tietoa pystyneet löytämään männyn kuoren alta ravintoarvoltaan hyvän petun.

Pettu kuorittiin korkeista, oksattomista petäjistä. Paksukaarnainen tai pihkainen puu ei kelvannut. Pettu sijaitsi kuoren alla ja irtosi nylkimellä ja puukolla levyinä. Ne kuivattiin huolellisesti pankolla, survottiin huhmaressa ja vietiin myllyyn jauhettavaksi. Jauhosta tuli hienoa kuin vehnäjauho. Tätä jauhoa sitten lisättiin taikinaan ruisjauhojen jatkeeksi.
Myös oljet kuivattiin ja jauhettiin myllyssä leivän jatkeeksi, ja kalanruodot. Niistä tuli jauhetta jota käytettiin suuruksena.

Koetan muistaa, kun mangun K-kaupassa taas kerran, kun siellä on ne samat limput ajasta aikaan, samoilla resepteillä ja kaikki yhtä mauttomia.

...

Täälläkin uhattiin ennen pääsiäistä elintarvikealan lakoilla. Kaikki liha-
tuotteet mm. loppuisivat.
Ihmiset hamstrasivat aivan hulluina! - Minä en ostanut yhtään mitään,
en edes maitoa. Tiesin että pysyisin hengissä niillä ruoka-aineilla, mitä
oli pakasteessa ja jääkaapissa. Ja jos maito loppuisi, niin vettä saa
suoraan kraanasta.

Kansahan pelkää kuolevansa nälkään parissa päivässä. Nykyisin sentään, kun pyhinäkin on kaupat auki, ei sellaisia ryntäyksiä yleensä näe kuin ennen muinoin, jolloin kaupat saattoivat olla kaksi päivää kokonaan kiinni, ja kolmantena 4 h. ostoaikaa.
Pitkien pyhien edellä olivat kaupat täynnä kuin maailmanloppu olisi ollut edessä.

Vuosikymmenet sitten oli tulossa joku sokerialan lakko, en muista mitä se oikein oli, mutta uhattiin, että ei tulla samaan uusia sokerilähetyksiä. Olisikohan ollut joku kuljetusongelma vai mikä.
Joka tap. näin omin silmin, kuinka ihmiset raahasivat myymälässä 10 kg pakkauksia sokeria kohti kassaa ylpeinä ja tyytyväisinä, että olivat ehtineet tulla, ennen kuin loppuu.
Meikäläinen ei käyttänyt enää silloinkaan sokeria kuin 4-5 kg vuodessa, siinä oli hilloamisetkin jo mukana.
Varmasti ihan sama myös näillä hamstraajilla. Kai heillä sitten sokeria riitti pari vuotta.

Ahneus iskee, mulle, mulle!

Elintarviketeollisuuden kolmipäiväinen lakko on tyhjentänyt täällä kauppojen leipähyllyt. Paikalliset pikkuleipomot yrittävät korvata omilla tuotteillaan Fazerin ruispuikoloita ja Vaasan ruisviipaleita. En hamstrannut leipää, koska pakastimesta sitä löytyy eikä leipäkonekaan ole lakossa.



Tuota hamstraamista minä kyllä ihmettelen. Eihän lakko kestä kuin kolme päivää. Lauantaina leipurit palaavat taas töihin, mutta se voi olla tosin väliaikaista. Uusi lakkovaroitus on jo annettu. Jos sovittelu ei etene, laajennettu kolmipäiväinen lakko alkaa 21. huhtikuuta. Kun nyt lakossa on 4 500 työntekijää, silloin määrä kaksinkertaistuu 9 300:aan. Se varmasti jo näkyy ja tuntuu.

Minä en osaa leipoa ruisleipää sähköuunissa. Nuorempana kyllä kokeilin, mutta sain aikaiseksi vain mauttomia kivikakkaroita. Seuraavan lakon varalle minun on siis syytä hankkia pari ylimääräistä ruisleipäpakettia pakastimeen tai on tyydyttävä omatekoisiin sämpylöihin. Eiköhän niilläkin ruisleipäriippuvainen kolme päivää pärjää.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Ihmiset+hamstrasivat+paikoin+leip%C3%A4%C3%A4+s%C3%A4kkikaupalla/1135255937918

Ullan pakarissa minäkin käyn silloin, kun keskustassa satun olemaan. Minä ostan niitä ruistriioja, halkaistuja reilun kokoisia leipäsiä. Sen parempaa ei ruisleivän tarvitse olla. Ne ovat hyviä pakastaa, jotta aina on tuoretta, kunnon ruisleipää saatavana. Jälkiuunileipä on myös hyvää tietysti.
http://www.ullanpakari.fi/tuotteet.php?tuoteryhma=secale&tuotenimi=ruistrio

Ramoona kirjoitti:

Jälkiuuniruisleipä on parasta, mitä rukiista olen syönyt , monen viljan junttakakot hurmaavat kaikki aistit.

Allekirjoitan! Täällä on useita pikkuleipomoja, joissa leivotaan leipää saman ohjeen mukaan jo kolmannessa polvessa. Maku on sama kuin lapsuuteni ruisleivässä. Kaksi leipomoa on ylitse muiden. Molemmat paistavat leivät aidossa kiviuunissa. Poikani herkkua ovat myös. Aina on vähintään yksi leipä kassissa kotiin vietäväksi.

Leivän historia on mielenkiintoinen. Sen perinteet ulottuvat noin 6000 vuoden taakse. Tarina kertoo, että esi-isiemme puuronkeitossa yli kiehunut puuro paistui nuotiokivillä kakkaroiksi. Nämä kakkarat todettiin maukkaan makuisiksi syötäviksi! Näin syntyi leipä vahingossa.

Eilen käytiin Turussa karavaanarimessuilla. Paljon on lunta täällä idempänäkin, mutta Salon ja Turun välillä oli puissa niin mahtavat kuorrutukset, etten ole aikoihin misään nähnyt. Puutarhojen omenapuut olivat kuin kermakakkuja, ohuet lehtipuut kumartelivat maahan saakka ja muodostivat holveja - ei sattunut kamera valitettavasti mukaan. Vanha hautausmaa korkeine lumisine havupuineen sai ihan vedet silmiin. Maassa siellä ei ollut lunta sen enempää kuin täälläkään.
Turun reissulla käydään aina kauppahallissa, vakio-ostoksena Kivikylän savukinkku ja Ullan pakarin leivät. Jälkiuuniruisleipä on parasta, mitä rukiista olen syönyt , monen viljan junttakakot hurmaavat kaikki aistit. Lueskelin netistä tämän Ullan pakarin vaiheista, Porissa näkyy toimivan.