Juppinallet

faari kirjoitti:

Katleija kirjoitti:

Minulla on nyt kolmas kännykkä sen ensimmäisen jälkeen.

sinähän alvariinsa vaihdat. Minun kännykälläni on ikää 8 vuotta ja vielä sillä voi puhua ja lähettää tekstareita

Annas kun selitän:

I. Pojalta saatu vanha meni epäkuntoon.
II. Ostin peruskännykän. Annoin sen pojanpojalle, koska pukki toi uuden.
III. Pukin tuoma "meni epäkuntoon". Ostin kamerakännykän.
IV. Viime kesänä ostettu kamarakänny meni epäkuntoon syksyllä.

- Menin liikkeeseen, jossa myyjä irroitti takakannen ja akun ja laittoi ne takaisin. Känny toimi taas ja toimii edelleen. Sanoi nokialaisilla olevan tämmöisen vian. Minulla oli vielä se kamerakänny tallessa. Tein sille saman tempun, ja se tuli kuntoon. Nyt minulla on kaksi toimivaa. Että tämmöttis.

Katleija kirjoitti:

On tainnut tarttua anopistani tuo,"jos elän". Oltiin vihaisia hänelle, kun aina kuoletti itseään.

Meidän mökkipitäjässä on jatkuvati käytössä äiti"vainaa", veli"vainaa".
Syksyllä märisevällä äänellä hyvästellään, "saa nyt nähhä, vieläkö kevväällä ollaan elossakkaan".
Luoja minua varjelkoon molemmista tavoista.

Samaa herranlahjaa toivotan kyllä sullekin Katleija!

Nimim. "aikansa kuunnellut"

Katleija kirjoitti:

Minulla on nyt kolmas kännykkä sen ensimmäisen jälkeen.

sinähän alvariinsa vaihdat. Minun kännykälläni on ikää 8 vuotta ja vielä sillä voi puhua ja lähettää tekstareita

mirjamarja kirjoitti:

Meidän eka matkapuhelin oli ns. "autopuhelin", tiiliskiven kokoinen musta, jossa oli iso kuuloke kuten normaalissa puhelimessakin on. Se toimi mökillä mainiosti. NMT-aikaa.

------------
Onko teillä vielä joulukuusi? Loppiaisenahan se tulisi paiskata pihalle. Me nautimme siitä huomiseen asti.

Tuo minun Ericson HotLine oli myös ns. autopuhelin. Auton peräkontissa oli
lisäksi iso musta laatikko, josta meni kaapeli ohjaamoon. Voin irrottaa
tuosta kannettavasta osasta itse luurin ja laittaa sen ohjaamossa olleeseen
telineeseen. Sitten voin ottaa kannettavan osan mukaan ja soittaa/ottaa
vastaan puheluja muuallakin kuin autossa.
Täytyy sanoa että NMT-systeemi oli hyvä. Kuuluvuus oli hyvä, mistä
tahansa sitten soittikin. Näillä nykyajan puhelimilla ei tee mitään kaikilla
syrjäkylillä.


Tänä jouluna en viitsinyt kaivella joulukuusta esille, kun se oli varaston
ylimmällä hyllyllä kaiken roinan takana. Ja olipa nyt helppo homma kerätä
vaan kyntteliköt ym. joulukoristeet pois. Joulusta ei ole jäljellä mitään näkyvää.

mirjamarja kirjoitti:

Onko teillä vielä joulukuusi? Loppiaisenahan se tulisi paiskata pihalle. Me nautimme siitä huomiseen asti.

Tänään on tarkoitus joulu purkaa, mutta voi olla että siirtyy huomiseen. En kuitenkaan paiskaa joulukuusta pihalle, vaan vinttikomeron vien. Sieltä sen saas otan ensi vuonna, jos Luoja suo että elän.
On tainnut tarttua anopistani tuo,"jos elän". Oltiin vihaisia hänelle, kun aina kuoletti itseään.

Meidän eka matkapuhelin oli ns. "autopuhelin", tiiliskiven kokoinen musta, jossa oli iso kuuloke kuten normaalissa puhelimessakin on. Se toimi mökillä mainiosti. NMT-aikaa.
Kun NMT:stä luovuttiin, saalistajat ostivat puhelimia pikkurahalla ja pelottelivat, että vanha puhelin muuttuu ongelmajätteeksi. Myy pois nyt, huomenna ongelmajätettä, kehoitti mainos.
Me emme myyneet. On nyt mökillä kaapin päällä vanhan putkiradion vieressä kertomassa jälkipolville entisajan uutuuksista.

Jälkikasvu piti meidät sitten puhelimissa, kun vaihtoivat aina uuteen malliin. Pari ostin itsekin, vääränlaisia, kun en ymmärtänyt niistä mitään. Yksi piti ladata joka ikisen puhelun jälkeen. Toisessa oli antenni, joka kiskottiin ulos pidikkeestään. Karmea hökötys. Yhdestä en kuullut mitään.
No vähitellen on meidänkin puhelimet modernisoituneet. Joulun tienoilla ostimme uudet, miehelle sattui maanantaikappale, jota korjattiin ja huollettiin monta kertaa, kunnes saatiin uusi tilalle. Kerran on sekin mykistynyt, mutta suostui kuitenkin toimimaan lopuksi.
Minun on ihan oikeuttelematta toiminut. Enpähän juuri puhelinta tarvitse.

Onko teillä vielä joulukuusi? Loppiaisenahan se tulisi paiskata pihalle. Me nautimme siitä huomiseen asti.

Minä vastustin viimeiseen asti kännyköitä. Minä ainakaan en tarvitse sitä, ajattelin. Kyllä lankapuhelin on ihan riittävä, kallistakin kännyllä soittelu. Olla nyt jatkuvasti naimisissa puhelimen kanssa. Hölmöä tuommoinen yksinään kailottelu puhelin korvalla. Joku bussissakin puhuu yksityisasioistaan kovalla äänellä muitten kuullen. Jossain yht'äkkiä vieressäni joku puhui, minä siihen, "anteeksi, minulleko puhuitte".
En nyt muista vuotta, jolloin poika antoi minulle nokialaisen, jossa oli pieni antennin tynkä. Se oli kaiketi 2000- luvun alussa. Hänen perheenjäsenillään oli kaikilla ja olivat taasen vaihtamassa uudempaan malliin.
Minulla on nyt kolmas kännykkä sen ensimmäisen jälkeen. Lankapuhelinkin on virattomana pois pantu. Kovin ovat edullisia mobiilipuhelut. Minulla menee kuukaudessa langattomaan laajakaistaan ja kännyyn yhteensä n. 30 € kuussa.
Känny on aina mukana tuoden mukavuutta ja turvallisuuttakin. Jos on unohtanut rannekellon kotiin tai unohtanut kuukauden ja päivän, kännystä voi orientoitua aikaan. Pitäiskö siihen saada vielä paikannus, että löytää kotio, jos eksyy.
Voi napsaista kuvan milloin vain, kuunnella uutiset, laskea alennusprosentin kaupassa esimerkiksi. Korvaamaton on kännykkä.

Näin Hämeen Sanomissa kuulutuksen että ihmiset kirjoittelisivat ensimmäisistä
kännyköistään, ovatko ne mullistaneet elämän johonkin suuntaan.

Muistan oman "juppinalleni", Ericsonin HotLinen, joka oli minulle silloisena
yksityisyrittäjänä valtavana apuna, koska matkustin paljon noina aikoina.
Siihen voin siirtää konttorin numeron Ruotsista ja vastasin vaikka olin itse
ehkä Suomessa. Voin ottaa vastaan työtarjouksia olinpa itse missä tahansa.

Haittapuoli oli ensimmäisen puhelimen hinta. Maksoi muistaakseni yli 25000 kr.
Ja olihan se vähän suuri taskuun laitettavaksi!
Mallit alkoivat pienentyä ja muistan Motorolan "koiranluun", joka oli huomattavasti
pienempi. Monta Motorolan alati pienentyviä malleja ehdin käyttää, ennenkuin
siirryin Nokiaan. Nokia roikkuu kaulassa kun lähden esim. lenkille.

Ei silloin 25 vuotta sitten voinut kuvitella, kuinka pieniä tulevaisuuden kännykät
ovat ja että useimmilla lapsillakin on oma puhelin.
Vanhan ihmisen kädessä ei nuo pienet puhelimet tunnu hyvältä. Näppäimetkin
ovat niin pienet, ettei niihin kömpelöillä sormilla osu. Kaikenmaailman hienouksiakin
niissä on, joita ei opi käyttämään.
Kännykkä on siitä ihmeellinen statussymboli, että mitä pienempi se on sitä parempi.
Muutenhan on kaiken oltava suurta: talo, auto, vene jne.

Tässä kuvassa on ensimmäinen ja nykyinen kännykkäni.