ulkona syömässä

Hanamia on vietetty Suomessakin Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa parina keväänä, tosin viime keväänä kirsikkapuut eivät ehtineet kukkaan 10.5. En löytänyt tietoa, joko tämänvuotinen päivä on päätetty, tuskin äitienpäivänä vielä näillä säänäkymillä ehtivät rannikon kirsikkapuut kukkaan. Sitä ennen Ullanlinnan vappupiknik houkuttelee uos ruokailemaan, jotkut rahtaavat sinne pöydät , kangasliinat ja lasit, hopeat ja posliinit. Hirveä sotku sinne jää, mahtaako Japanissa olla siistiä moisen massatapahtuman jäljiltä.

Tähän aikaan vuodesta, kun sakurat ja kirsikkapuut kukkivat, istuvat japanilaiset
ulkona ja syövät. Ovat siis todella ulkona syömässä, niinkuin vaarin otsikko ketjussa
sanoo! Paikat puistoissa varataan kuulemma jo aikaisin aamulla ja niitä vahditaan
vuorotellen iltaan saakka, kunnes päästään itse juhlimisen alkuun.

Tämän kuvan on ystävieni Tokiossa asuva poika laittanut blogiinsa pari päivää sitten.

faari kirjoitti:

Aluksi oli leikkelelautanen (pari leikkelettä, jotakin rehuja ja pari paistettua pikkukalaa etikoituna). Sitten tuli soppakulho, jonka kantena oli voitaikinakupla. Sopan jälkeen oli lohta soosissa, joka tyystin peitti lohen oman maun. Lohen jälkeen tuli tukeva siivu kuollutta lehmää. Lopuksi hieman makeampaa ja kahvia. Ei kurissut kyllä ruuanpuutteesta maha, kun mentiin nukkumaan

Kyllä on eksoottinen menu! Pitäisiköhän alkaa kokkailla japanilaisittain? Tuo etiketti saattaa kyllä tuottaa minulle ongelmia. Ainakin, jos Wikipedian tiedot pitävät paikkansa. Näinkö se menee?

***
Hyvää ruokahalua toivotetaan sanomalla itadakimasu (kirjaimellisesti "tulen vastaanottamaan" kohteliaisuusmuodossa) ennen ateriaa.

Syömisen päätteeksi ja lähtiessä toivotetaan gochisōsama deshita ("se oli juhla-ateria") isännälle ja ravintolan henkilökunnalle.

Riisiä tai keittoa syödään nostamalla kulho vasempaan käteen ja käyttäen syömäpuikkoja oikealla kädellä.

Keiton, nuudelikeiton tai ochazuken voi hörppiä kupin reunalta, mutta riisiastiaa ei saa laittaa huulille.

Soijakastiketta ei tavallisesti kaadeta ruoan päälle pöydässä, vaan sitä varten jokaisella on oma dippiastia. Soijakastiketta ei pitäisi koskaan kaataa riisiin tai keittoon. Soijakastike ohentaisi riisinjyviä toisissaan kiinni pitävän tärkkelyksen, jolloin riisin syöminen syömäpuikoilla muuttuisi erittäin hankalaksi.

Niistämistä pöydässä pidetään erittäin loukkaavana. Nuudeleja hörpitään kovaäänisesti ryystämällä samalla ilmaa suuhun liemen kera.

Syömäpuikkoja ei jätetä koskaan pystyyn riisikulhoon; tällä tavalla tarjotaan alttariateria rituaalisesti kuolleille esi-isien hengille. Syömäpuikkoilla ei tulisi myöskään keihästää ruokia, osoittaa asioita tai tarttua toisen puikoissa olevaan ruokapalaan.

Omalta lautaselta voi siirtää ruokaa toisen aterioijan lautaselle kääntämällä ensin puikkojen tylpät päät käyttöön.

Riisi symboloi runsautta, rikkautta ja hyvinvointia ja sitä pidetään jumalten lahjana. Siksi on hyvien tapojen mukaista syödä riisikulho tyhjäksi viimeistä jyvää myöten.

Kaikkea tulisi maistaa eikä ravintoloissa katsota hyvällä erikoistoiveita tai pyyntöjä vaihtaa jokin ruoka-aine annoksessa.

Jopa epävirallisissa tilanteissa alkoholinjuominen aloitetaan maljalla (kanpai), kun kaikki ovat valmiina. Yleensä ruokailija ei kaada itselleen juomaa; pikemminkin ihmisten odotetaan pitävän toistensa lasit täytettynä.

Kuumilla lähteillä kylvettiin, kun tuliperäisellä ollaan. Kun nahka oli riittävän kurttuinen, mentiin illalliselle. Aluksi oli leikkelelautanen (pari leikkelettä, jotakin rehuja ja pari paistettua pikkukalaa etikoituna. Sitten tuli soppakulho, jonka kantena oli voitaikinakupla

sopan jälkeen oli lohta soosissa, joka tyystin peitti lohen oman maun

Lohen jälkeen tuli tukeva siivu kuollutta lehmää

Lopuksi hieman makeampaa ja kahvia

Ei kurissut kyllä ruuanpuutteesta maha, kun mentiin nukkumaan
Enpä ole missään muualla vielä nähnyt ihmisten syövän kylpytakeissaan illallista..

enpäs katsonut mikä rypäle oli, mutta hyvää oli ja Chileläistä. Japanissa tehdään omiakin viinejä, jotka tämäiltaisen isännän mukaan ovat hailakan makuisia verrattuna espanjalaisiin tai chileläisiin, joita täällä myydään ihan kohtuuhintaan.
Suolan käyttö on ihan kohtuullista (me olemme tottuneet lähes suolattomaan). Tänään viinin kanssa oli kuivattua lohta ja kuivattuja mustekalarenkaita. Enpä ole ennen syönytkään.
Ollaan Tokiossa nyt ja tullaan loppuviikosta Suomeen jos Finnair suo. Muuten yritetään lentoa Espanjaan

Oikea kalan ystävän ateria. Viimeisen päälle taiteellisesti aseteltuna, miten sitä raaskisi edes alkaa tuhoamaan. Riisi taisi olla siinä kannellisessa kulhossa. Kala näytti kypsennetyltä. Kiinnostaa japanilaisten suolan käyttö, oliko suolaa sopivasti, entä muut mausteet?

Kerro nyt Vaari ihmeessä mitä viiniä teidän laseissanne oli. Näytti hailakalta Pinot Noirilta. Mahto olla hieno paikka kun olutpullon avaajakin tuotiin erillisellä tarjottimella. Tuu kotiin sieltä nopeasti ennekuin sielläkin kaikki häipyy kuin tuhka tuuleen.

MdK kirjoitti:

Syökää kunnolla, jos joudutte ottamaan Siperian junan Suomeen.

Lähtiköhän noilla sörsseleillä nälkä? Oudoilta näyttävät. Tulkaa äkkiä kotiin. Täällä odottavat lohikeitto ja ruisleipä.

Varoitus Vaarille ja seurueelle.
Tämä tilanne voi kestää viikkoja, kertoi säätieteilijä Tourula hymyillen tämän aamun aamuteeveessä.
Niin että varatkaa vain äkkipikaisesti istumapaikat mihin tahansa maata pitkin liikkuvaan kulkuneuvoon.

Me asumme tässä lentokentän tuntumassa Vantaalla, ja vaikka ei ole mitenkään "kuullut" tähän asti lentokoneita, niin tänään on oudon hiljaista ulkona. Voi tietysti olla, että muukin liikenne on hiljentynyt, kun kauppareissuja ei tänään voi tehdä.
Minä en ainakaan mene rikkurivoimin auki pidettävään kauppaan. Yhden päivän luulisi jokaisen selviävän ilman ostoksia.
Pakkohan olisi tietenkin periaatteistaan tinkiä, jos lakkoiltaisiin entiseen malliin viikkotolkulla.

Hyvältä näyttää! Syökää kunnolla, jos joudutte ottamaan Siperian junan Suomeen.
(Jos nuo tuhkapilvet vielä kummittelevat ja lentoliikenne on pysähdyksissä!)

Tässä tämän illan illallinen. (viini ei yleensä kuulu kuvaan mukaan)

mirjamarja kirjoitti:

Mä en ymmärrä, kuinka japanilaiset pysyvät niin pieninä ja hoikkina.

Olisiko syömäpuikoilla osuutta asiaan? Pitäisiköhän alkaa harjoitella. Voisi tehdä linjoilleni hyvää. Jäisin varmasti nälkään jokaisen aterian jälkeen, vaikka kippoja olisi viisikymmentä.

Mä en ymmärrä, kuinka japanilaiset pysyvät niin pieninä ja hoikkina.

Hyvää matkaa! Näillä eväillä varmasti jaksaa.

Pieni kevyt lounas japanilaisessa pikaruokalassa. Monta kippoa ja kuppia, joiden sisältöä kuitenkin sekoitettiin sujuvasti. Friteerattua possua, nuudeleita, riisiä, kastikkeena jauhetuista sesaminsiemenistä ja soijakastikkeesta tehty seos. Jotakin pikkelsiä ja heiniä vielä lisukkeina. Juomana japanilaista vihreää teetä

Käveltiin 4 km päähän ravintolaan syömään. 8 eculla per nenu saatiin ihan kunnon ateria. Alkajaisiksi salaatti, sitten jacobeo, eli kinkkusiivujen välissä juusto ja päällä friteeraus



Seuraavaksi keisarikalan paksu siivu, jälkiruokana crema catalana ja kahvi.
Viini tietysti samaan hintaan (Paikallista nuorta punaviiniä).

http://www.google.com/search?q=emperador+pescado&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozillaofficial&client=firefox-a

suomeksi tuo keisarikala viittaa koristeelliseen korallikalaan, [url] http://fi.wikipedia.org/wiki/Keisarikala[/url ] mutta Espanjalaiset sanovat miekkakalaa keisarikalaksi.

Takaisin tullessa pysähdyin hetkeksi ihmettelemään eilisen myrskyn jälkimaininkeja