Joulu tulla jollottaa tänäkin vuonna

Vielä tässä muutama sana ennen iltauutisia.
Minulla on muistikuva saaresta lähdöstä, olinhan jo melkein 3v. Löysin jopa höyrylaiva Suursaaren kuvan googelista. Sillä meidätkin Kotkaan tuotiin. Sen ahtauden muistan kun laiva oli tupaten täynnä. Pikkuveljeni oli vuoden vanha.
Tänään on pakkanen hellittänyt, mutta ulos en silti ole nokkaani pistänyt. Kun poika kävi tuomassalainaamansa taloustikkaat, annoin hänelle poislähtiessään roskapussin kouraan.
[You must be registered and logged in to see this link.]

Koneeni välilyöntipainike ei toimi kunnolla ja sanat jäävät helposti kiinni toisiinsa.

Niinhän se olikin, Katleija! Seiskari...
Tämä kampaaja oli Lavansaarelta, kalastus oli perheen elinkeino.
Kirjassa kerrotaan kuinka dramaattinen evakkoon lähtö kampaajan perheellä oli.
Hän itse oli kuukauden ikäinen. Mukaan sai perhe ottaa vaan sen mitä jaksoivat
kantaa. Äiti oli laittanut kauneimmat liinansa koriin ja niitten päälle oli vauva
laitettu makaamaan. Joku oli saanut ottaa mukaansa valokuva-albumeja, joillakin
oli tarve-esineitä mistä voisi olla hyötyä.  Sitten kalastusveneellä Kotkaan.
Aivan kuin tämän päivän pakolaiset Välimerellä...

Pakkanen jatkuu Hämeessä.  Eilen olin veljen kanssa kyyditsemässä hänen
tytärtään lentokentälle. Mentiin minun autolla, että siinä akku lataantuisi kun
muuten ajelen niin lyhkäisiä matkoja kauppareissuilla, että akku tyhjenee.
Minun oli oltava TULLIMÄÄRÄYSTEN takia mukana!  En saa luovuttaa autoa
toisen käyttöön ensimmäisen vuoden aikana jos en ole itse mukana.
Siitä on merkintä autorekisterissä, jos auto tavattaisiin ilman minua jossakin
tieratsiassa.  Autoa ei saa myydä ennenkuin olen asunut kolme vuotta Suomessa.
Itse en vielä uskalla ajaa kovassa kaupunkiliikenteessä silmieni takia, mutta
kauppareissut kyllä teen tässä lähellä.

Viimeisetkin joulukoristeet olen vienyt varastoon ja mietin uskaltaisiko pistää
nenunsa oven ulkopuolelle. Kylmältä näyttää, savut nousevat kohtisuoraan taivaalle.

Kello on paljon, mutta virkeä olen sillä otin aika myöhään nokoset. Saapa nähdä milloin uni tulee. Sisällä tulee oltua noin kovan pakkasen takia. Onneksi ei ole roskiksellekaan kuin muutama askel pyöräsuojan ovelta.
MdK, minä olen lähtöisin Seiskarista. Pieni synnyinsaareni oli vain 4 km2 suuruinen, mutta asukkaita oli 750 henkeä. Äidin isä oli majakanvartija ja isän isä kyläseppä. Saarelaiset olivat merenkulkijoita, kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Olipa kieltolain aikana tietenkin pirtun salakuljettajiakin. Isälläni oli jahti vielä länsi-Suomeen tultuammekin ja elätti perheemme kuljettamalla halkoja turkulaisille ja sokerijuurikkaat Salon sokeritehtaalle. Monet kerrat olimme veljen kanssa mukana niillä reissuilla.
Yritäs mennä jo nukkumaan

Katsoin minäkin matsin. Olihan jännittävä ja Kapasen poika oli kuin kobra,
yhtä nopea ja yllättävä oli iskunsa. Mahtoi isä Kapanen ja vaari Kapanen olla
ylpeitä!

Tässä vaihtuu aiheet nopeasti! On kysyttävä Katleijalta, kun vielä muistan:
Miltä saarelta on perheesi joutunut sota-aikana lähtemään? Olet kyllä näillä
palstoilla kertonut mutta en löydä sitä ketjua. Oliko mahdollisesti Lavansaari?
Kysyn sen vuoksi että minulla on ollut Ruotsissa 26 vuoden ajan kampaaja,
joka oli tullut sotalapsena Ruotsiin. Koskaan ei kuitenkan tullut puheeksi mistä
päin Suomea hän oli kotoisin, mutta tänään sain yllätyspostia häneltä.
Hänen värikkäästä ja tapahtumarikkaasta elämästään on tehty kirja, missä
kerrotaan myös että hänen perheensä on lähtenyt sotaa pakoon Lavansaarelta.
Hänestä tuli "Queen of Hair".

Suomi 24:n kohtalo surettaa. Ei siellä näytä olevan muuta rauhallista paikkaa
kuin Kahvipirtti, joka sekin saa osansa palstatyrannin koneelta. Minä muutaman
muun joukossa taidan olla palstatyrannin inhokkilistan kärjessä, kommentteja
tulee muodossa jos toisessa.
Tulin S24:lle syksyllä 2001 ja rupesin kirjoittelemaan Ellin poksissa. Kun tämä
Ikinörtit perustettiin niin olen pysytellyt täällä. Nyt Suomeen muuton jälkeen
olen tunnustellut maaperää myös S24:llä, mutta vatsassa alkaa velloa kun näkee
hajupojan mellastukset.

Tänään on täällä Hämeessä ollut lähes -30º. En ole aikoihin tällaista
kylmyyttä kokenut. Piti käydä kaivelemassa karvalakki esille ja muutakin
karvaista päällepantavaa että tohtii nenunsa ulos pistää!

Lopuksi kerron vähäisistä ilonaiheistani: Olen kulkenut Tampereella ottamassa
silmiini hoitopiikkejä. Ja nyt tuntuu kuin niistä alkaisi olla hyötyä.
Kesällä ajattelin terittää uudestaan äitivainajani kutomat polvisukat, joissa varret
on kudottu ns. konttikuviolla. Kutominen jäi aikeeksi, kun en nähnyt niin paljoa
että olisin pystynyt nostamaan silmukoita terien kutomista varten.
Toissa päivänä tuntui että nyt ehkä onnistuisin ja niin kävikin! Nyt on toinen
sukka teritetty ja toisen sukan kutominen hyvällä alulla!
"Mummo kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa jonka mummo itse saa!"

Katleija kirjoitti:

Seurasin myös tuota jännittävää ottelua, jossa mestaruus ratkesi yllättävien maalien jälkeen aina viime tipassa.

Siinä se poika tekee sen "vanhanaikaisen" niin liukkaasti, että piti silmä kovana seurata uusinnoista, miten se oikein tapahtui. Kyllä on maalivahdilla aika kiire tuollaisessa tilanteessa, eikä nyt siis ehtinytkään, kun torjui vielä sitä edellistä yritystä!

Lehdissä lukee, että ent. NL on loukkaantunut ja syyttää tuomaripelistä. Urheilupalstalta luin uutisen, että Venäjän lehdissä ei edes kerrottu törmäilijän riehumisesta jäähypenkin ovella, vaikka juuri siitähän se suuri jäähyminuuttien ero johtui. Poika itse pyyteli eilen anteeksi toimitsijalta, jolle oli aiheuttanut verta vuotavan haavan. Taitaa olla matkalla Siperiaan, koska romutti venäläisten oikeuden marttyyrin osaan. Politrukit eivät olleet ehtineet panna hänelle sanoja suuhun.

En muista, koska menin Suomi24-palstalle, mutta silloin siellä oli ihan mielenkiintoisia keskusteluletkoja. Niitä oli helpompi seuratakin, kun ne oli ryhmitelty eri lailla. Sai oman vastauksensa oikeaan kohtaan.
Näitä nimimerkkejä en muista, kun en ollut siellä niin jatkuvasti.
Nythän ne lienevät miltei ainoita siellä joukossa. Muistaakseni juuri Pilmari toivoi, etten vastaisi hänelle enää, ja olen yrittänyt huolehtia, etten edes seuraa hänen mielenliikkeitään. Jonkun kerran olen kertonut jollekin heistä, että ollaan uudella vuosituhannella, jos ei sattuisi sitä tietämään.
Olisi tosiaan mukava löytää joku keskustelupalsta, jossa ei häiriköt mylläisi, tai johon osallistuisi enemmän kuin me 3-4 henkilöä! Kyllä meidän joukkoomme joku vielä mahtuisi.

mirjamarja kirjoitti:

Ja nyt voidaan taas riemuita MM-mestaruudesta.

Seurasin myös tuota jännittävää ottelua, jossa mestaruus ratkesi yllättävien maalien jälkeen aina viime tipassa. En ole aikoihin nähnyt tuollaista pelaamista suomalaisilta. Taitaa olla jääkiekon tulevaisuus hyvissä käsissä.

Eikös mirjamarja 70+ mennyt aivan piloille tuon Pilmari, mentori-x, presidentinsekoitus, ajomies ym, ym, moninikin takia. Ottanut hallintaansa koko palstan ja tukahduttanut sen. Nostelee muutaman minuutin välein omia aloituksiansa ylös. Onko pahan neettiriippuvuuden aiheuttama pakkoneuroosi vallannut koko miehen. Harmittaa kun minäkään en ole ikinä muulle palstoille kirjoittanut kun sinne ja tänne.

Nyt on sitten ne kunnon idästä tulleet Siperian pakkaset. Huomenna puran joulukuusen ynnä muut kämppäni krumeluurit.
Kirjoitelkaa hyvät ihmiset tänne. Kuulutan maikin tapaan että mihin se faarikin on häipynyt.

Ja nyt voidaan taas riemuita MM-mestaruudesta. Ovat he niin liikuttavia siinä onnessaan, että tällaisen jääkiekkoon täysin kyllästyneen mummunkin sydän heltyy.
   

Katsoin Downtown Abbeyta jääkiekon sijaan. Olen ollut sarjaan koukussa kaiken aikaa, katsoin uusinnankin tiukasti varmaan joka erän. Viime viikolla tuli sarjan vihoviimeisen osan alkuosa, ja olin jo silloin vähän pettynyt, koska jokainen kartanon asukas oli niin täynnä hyvää tahtoa. Ajattelin, että tämä vielä muuttuu oikeaksi kieroiluksi viimeisessä osiossa, mutta ei! Jokainen sai toisensa, riidat sovittiin, kamarineidon lapsi syntyi Lady Maryn vuoteeseen, häissä ei kukaan noussut estämään vihkimistä, tuleva anoppikin leppyi. paljon huolta ja harmia tuottanut hovimestarialokkaasta oli tullut ystävällinen ja aulis palvelija, joka riemumielin jää talon palvelukseen kaikkien hyväksymänä, keittiöön ounasteltiin useampaakin avioliittoa, vaikka onneksi kihloja ei vaihdetukaan, vain merkitseviä katseita, jne.
Hyvästi nyt sitten. Tämä sarjan päätös oli huolella suunniteltu latteaksi kaikki-hyvin-ikuisiksi-ajoiksi-päätökseksi.
Ihan oikein, että suosittu sarja päätetään. Jää mukava muisto, kuten Kahden kerroksen väkeä-sarjasta aikoinaan.
Britit osaavat pukudraamojen teon.

Kumma juttu kun minä vaan näen tuossa jouluviestissäni olevat kuusenpallot Delica-pikkumunkkeina, joita saa Citymarketin kahviossa. Ilmeisesti aivoissa aina suuhunpantavat päälimmäisenä.

Paistoin juuri viimeiset joulutortut, sillä pojanpojan perhe tulee käymään. Niin ja pääruoaksi Kalifornian pataa.
Vapautin heidät joulukäynnniltä, sillä heillä on viisi paikkaa ja minä kuudes jossa vierailla jouluna. Yhdet vanhemmat vielä toisella paikkakunnalla ja pojanpojan vaimo vielä hoitoallalla ja pyhätöissäkin. On siinä menoa tällä lapsiperheellä, jonka kahdelle pikkutytölle olen ISOmamma.

Nyt on hyvä olla pirtin lämpimässä, kun tuli kovat pakkaset äkkiä ilman totuttelemisen mahdollisuutta. Ennen pakkasia oli jopa 10 plusastetta.

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille nörteille!

Vihdoinkin pääsin tänne netille. Tai olisin kyllä päässyt jos olisin
jaksanut pitää päätäni 90º kulmassa!
Olin saanut pojalta joululahjaksi langattoman näppäimistön ja hiiren.
Minusta tuntui että kone hidastui ja hidastui, joten aloin vaihtaa
paristoa näppäimistöön, sieppasin sen kainaloon ja menin keittiöön.
Kun tulin takaisin ja rupesin jatkamaan kirjoittamaani, olikin kaikki
särmillä poikkiteloin!  On hyvä olla olemassa poika, vaikkakin on
kaukana, joka osaa antaa neuvoja tällaiselle tomppelille!

Joulu meni sisaren perheessä. Heillä on iso maalaistalo, sisar asuu
yläkerrassa ja pojan perhe alakerrassa. Aattoa vietettiin perinteisin
menoin. Joulusaunassa oli sisarellani ja minulla sisaren lapsenlapsi
saunatonttuna. Hän hakkasi selkämme pehmeällä vastalla ja pesikin
selät tomerasti.

Uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä soittivat silmäklinikalta,
voisinko tulla piikitykseen uudenvuodenaattona. Niin tuli tehtyä
Tamperereissu ja aattosuunnitelmat menivät hieman pieleen.
Olin yksin kotona ja laitoin tippoja silmiin tunnin välein. Sain piikit
molempiin silmiin. Niin että "tipottelin" minäkin vaikka ei sillä tavalla
kun yleensä täällä Suomessa tehdään.  Odotin myös Ruotsin uutta
vuotta tuntia myöhemmin.  Olen 50 vuoden ajan seurannut uudenvuoden
vastaanottoa Skansenilta Tukholmassa, niin en voinut jättää väliin
vieläkään.  Katson muutenkin aika paljon ruotsalaisia tv-ohjelmia, kun
en ole vielä löytänyt näistä suomalaisista ohjelmista "omiani".

Täällä Hämeessä on juuri nyt -13º pakkasta, aurinkokin yrittää tulla
esille pilvien takaa.  Ihana lenkki-ilma.

Terveyttä ja hyvinvointia nörttiystäville! Mikään muu ei ainakaan itselleni
tunnu enää tärkeältä.

Kiitos Katleija samoin sinulle sinne Turkuseen Onnellista ja trvetta ja rauhallista uutta vuota kakille,minnes faari on haipynyt?Minua on vaivannut paha yska mutta on viimeinkin hellittamassa onneksi vavy antoi flunssa piikin.
Jos ens kesana paasen Suomessa kaymaan olis olisi kiva tehda treffit ja tavata

[You must be registered and logged in to see this link.]


Hämärtyvänä Turun uudenvuodenaaton iltapäivänä toivottelen nörtti ystävilleni!
Onnellista Uutta Vuotta 2016!

[You must be registered and logged in to see this link.] Toivottelen ikinörttijäännösporukalle. Niin on lumeton joulu että voi laulaa:

[You must be registered and logged in to see this link.]

Heippa me olemme aina viettaneet nain aatosta juhla korkein,2013 olvat kaikki usasta Islamabadissa,hyva niin se oli mieheni viimein joulu lapsille jai hyva muisto ja olivat kiitollisia etta kavivat kotona silloin vaikka lentoliput maksoivat maltaita.
Pojat eiva tykkaa suomalsisista ruuista joten tilattiin kiinalainen joulu lounas no kaikilla oli hauskaa.Tanavuonna mina kokkaan naudaliha paistin,peruna muussia ja rosottoa,ja jotain lisaketa sen syomme aatto iltana lahjojen jalkeen. Zayan 6v varmaan on joulutonttu joka jakaa lahjat kuusen alta osaa han ainakin lukea nimet.
Tyttaren luona vuoristossa on kylma mutta tana vuonna ei ainakaan viela ole lunta,he lentavat etelaan Flodiaan Disney landiin lomalle.

Hauska huomata viestistäsi, että lahjat odottavat aattona. Ei ole teihin tarttunut amerikkalainen hapatus, että lahjat avataan vasta joulupäivänä!  
Tiedätkös Maikki, että täällä on lämpimin joulukuu varmaan sataan vuoteen. + 11 astetta on ollut useampana päivänä. Kuulemma juhannuksena oli sama lämpötila! Minun muistini ei ikinä ylety niin kauas.
Mutta pimeää on! Tänään muuten taitaa olla talvipäivän seisaus, jollen väärin muista. Päivät alkavat pidentyä.

Iloista joulua sukulaistesi luona saat varmaa ihania suomalaisia jouluherkkuja nauti nauti,Onnellista uutta vuotta koti Suomeen.
Meille tuli pojantytar Honolulusta joululomalle ,harvinaista herkkua molemmat pojan lapse yhdessa nyt sitten mietitaan he he haluavat syoda,lahjapaketit kuusen alla odottavat aatto iltaa.

Tulin katsomaan vieläkö täällä kukaan hiippailee, mutta hiljaiselta
näyttää.
Mutta toivotan kuitenkin vielä kerran hyvää joulua ja onnellista
tulevaa vuotta!

Itse olen luistellut koko jouluvalmisteluista täydellisesti ensimmäisen
kerran elämässäni. Alkukuu meni Kanarialla ja huomenna lähden
lopullisesti joulua pakoon sisareni luo. Hänen miniänsä pitää huolen
siitä ettei mummut kuole nälkään tai tylsyyteen.

Voikaa hyvin, toivottavasti vielä kuulemme toisistamme pyhien
jälkeen!

Mikä ihmeen joulu! Sataa kuin saavista ja maa on mustana, mutta joulumainokset hoilaavat täyttä päätä. Jouluna ollaan kyllä niin pitkästyneitä, että hankimme juhannussalon olohuoneen nurkkaan.

Löysin hauskan joulukalenterin

Sarkastinen katti

 Iloista uuttavuotta norteille,missas kaikki ovat?
Ei mekaan juhlittu ulkona oli -3 pakkas yo,ei 30v ole ollut pakkasta Islossa.
Nuoriso ystavineen juhli pohjakerroksessa ja me saimme raappeet syotaviksi,hyva niinkin.
Inhoan ilotulituksia paukkeitten kanssa,tulee aina mieleen pommi iskut,onneksi taalla saa tulittaa vain 1/2 tuntia 12 jalkeen.
Nuoripari antoi meille aika uutispommin,he muuttavat toukokuun alussa ainakin kolmeksi vuodeksi USA:han Washingtoniin.Meni yo unet kun mietimme mitas me tehdaan,tytar tuli USA:ta ja topakasti sanoi ette te taalla voi kaksistaan asua,jos jotain sattuu kukas teita hoitelee.
No nyt on mullakin viisumi vetamassa jenkkilaan,lupasin miettia siella kesalla mita me lopulla paatamme.
On nimittain niin etta tama on hyva ja ihanteellinen paikka elakelaisille,auttajia voi palkata edullisesti ja onhan taalla tata sukua.Tama on meidan koti mihi sita ny kottoos lahtis.

En ole paljoa juhlinut uuden vuoden aattona ja ne kerrat, jolloin on
ollut jotakin erikoista ovat jääneet mieleen, kuten esim. vuosituhannen
vaihtuminen, jolloin oli kunnon party ystävien keskuudessa ja kesken
kaiken tuli tieto että sisaren mies oli saanut infarktin ja kuollut siihen
paikkaan, 56-vuotiaana. Oli tullut lapsenlasten kanssa luistinradalta,
eikä ollut sen enempää ehtinyt juhliin valmistautua.

Sitten muistan oikein koomisen uudenvuodenaaton täällä kotona
muutamia vuosia sitten, kun valvottiin pojan kanssa kahdestaan ja
ulkoa alkoi kuulua kauheata rakettien räiskettä puolen yön tuntumassa.
Sanoin pojalle että kyllä sitä meilläkin saadaan räiskettä aikaan ja hain
askin tähtisadetikkuja.
Poika ripusti ne joulukuuseen ja sytytti niin nopeasti kuin mahdollista,
kaikki kerralla räiskymään.
Näytti komealta mutta palovaroitin alkoi huutaa ja savu oli niin paksu
että olimme kuin Lützenin sumussa. Ovet ja ikkunat selkoselälleen ja
palohälytinkin vaikeni.

Tänä vuonna olen itseni kanssa kahden uutta vuotta vastaanottamassa.
Ei ole edes kuohuviiniä kotona, mutta ompa sentään Samariinia!
Kupliihan sekin ja ajaa saman asian.

Entistäkin parempaa uutta vuotta!   

Uudenvuoden toitotukset minultakin nörteille.
Uudenvuoden riehamme supistuu television katseluun siinä toivossa, että sieltä tulisi jotain katsomisen arvoista.
Naapurin rva on kutsuttu iltaa viettämään siinä tapauksessa, että hänen sukunsa on hänet hyljännyt    ja jättänyt yksikseen.
Jos joku kutsu kuuluu, sovittiin, että hän menee sinne ensi sijaisesti ja me olemme se viimeinen mahdollisuus!

Alueellamme on rakentinlaukaisukielto, koska asumme tiheästi rakennetussa ryppäässä puurakenteisissa rivitaloissa, joita on isojen puskien ja puiden keskellä 56 asuntoa. Tänne kun tuli leimahtaa, niin siinä on ilotulitusta kertaheitolla. Nyt sentään on aika märkää, mutta kuitenkin on järjestetty alueen ulkopuolelle yhteinen kokoontumispaikka, jonne sytytetään nuotio ja jätkänkynttilöitä. Siellä on vietetty monet uudet vuodet rakettien räiskeessä ja taskumatteja kierrättäen.

Alkuvuosina oli todella tiivis tunnelma, kun jokainen ihan oikeasti tunsi kaikki muut. Nyt ovat alkuasukkaat jo kadonneet kuka vanhainkotiin, kuka tuonilmaisiin, joten joukko on paitsi harvennut, myös eriytynyt omiksi klikeikseen. Meitin isännän kaikki kyllä tunnistavat, sillä hän on se yleismies jantunen, jonka puoleen käännytään murheiden iskiessä. Vuosikymmenet hän hoiti nuotion, ja vuosituhansien vaihtuessa minun oli nostettava hirmu äläkkä asiasta, kun sanoin, että tätä uuttavuotta en suostu fiiraamaan lumisen pellon laidassa sormet ja varpaat kohmeessa, haluan LUXUSTA kerrankin elämässäni, -KELES.
No huoh, siitäkin on jo 13 vuotta. Viime vuosina en ole mennyt enää nuotiolle, mutta naapurin frouvat pitävät minua hapannaamana, kun en ole siellä mukana. Mutta meitä alkuperäisiä asukkeja ei paikalla enää käy. Kaikesta on siirryttävä eläkkeelle lopulta, nuotiovastaavakin on vihdoin muuttunut.

Niinpä siis, hyvää uuttavuotta teille nuorille.

 ...  ...

Hyvää uutta vuotta nörttikavereille!

Talvi on ollut harmaa niin Suomessa kuin täällä Ruotsissakin, eikä
ihme jos yksi ja toinen on alakuloinen.
Itse olen keksinyt tästä harmaudesta sen hyvän puolen ettei ole
lumenluontia! Toisaalta hirvittää mitä tämän jatkuneen syyssään
jälkeen seuraakaan.

Mutta ajattele, tinat, että kevätasurinko alkaa paistaa ja harmaata
päiväänsä voi virkistää vaikka kevään ensimmäisellä tulppaanikimpulla
ja voi helliä itseään muutenkin! - Eteenpäin, sanoi muori lumihangessa!

Itselläni oli vieraita Suomesta ja Lontoosta tässä välipäivinä. Nyt
siivoan taloa. Veljen 10-vuotias poika ei ollut koskaan saanut kylpeä
vastan kanssa. niin kun hän kuuli että minulla on pakasteessa vastoja
niin piti sulattaa yksi koekappale. Menin aamulla katsastamaan saunaa
niin vastanlehtiä oli seinilläkin. Poika oli hakannut kuin vierasta sikaa!
Seuraavana päivänä piti ottaa saunominen uusiksi keskellä päivää.

Tammi-helmikuun vaiheessa olen lupautunut taas tulemaan Supernannyksi
veljen perheeseen. Siinä katkeaa kevättalvi sopivasti ja muut murheet
unohtuvat.

Hyvää vuotta 2014 kaikille teille ikinörteille!!

Olen kurja osallistuja, kun käyn kerran tai kaksi vuodessa teitä katsastamassa. Olen muutenkin ollut niin alavireinen, että eilen aloitin napsia mielialalääkitystä, josta en vielä osaa sanoa sitä enkä tätä, auttaako se mihinkään. Vaikutusta saanee odotella viikkoja ... Vanheneminen ja yksinäisyydentunne ei liene vierasta monellekaan tämänikäiselle, joka elelee yksin kissansa kanssa, josta otuksesta toki on hiukan sielun virkistystä. Jälkipolvella on omat menonsa ja kiireensä, joten yksin on selvittävä olonsa kanssa, sen olen jo sisäistänyt. Eikä alakuloinen äiti ja mummi ole halutuinta seuraa tietenkään. Mutta ei voi kauan teeskennellä iloista, jos sitä ei ole.

Terveisiä Teneriffalta, josta palasin edellispäivänä. Matka oli ja meni, ei mitenkään hirveän ratkihauska reissu, kun mieli on sitä mitä on. Mutta ei pahakaan reissu. Hotellista vain oli turhan pitkä matka "ihmisten ilmoille", jonne kaipasin, mutta kipeä polvi vähentää haluja pidempään lenkkeilyyn. Eli hotelli oli minun kannaltani väärin valittu. Meni paljolti hotellilla oleskeluun ja ristisanojen ratkontaan. En kuitenkaan halunnut aloittaa mielialan kohotuspillereiden popsimista matkaa ennen tai matkan aikana, kun aina saa varautua mahdollisiin sivuvaikutuksiin tms.

Odottelen myös sydänverisuonten varjoainekuvaukseen menoa runsaan viikon kuluttua ja ehkä samantien pallolaajennukseen, jos niin parhaaksi näkyy. Pelottaa tietty, kun en ymmärrä koko jutusta yhtään mitään ja tiedän, että siskon miehen pallolaajennus sattui todella pahasti.

Tammikuussa alkaa onneksi taas jumpat ja maalauskurssit, joten jotain ryhtiä saanen taas elämääni.
Täytyy vain selvitä tuosta päiväsairaalareissusta kunnialla.

No kaikkea sitä sattuu!
Onneksi eletään nykyaikaa ja selviät varmaankin sappileikkauksesta,
muistona pieni reikä. Joulu meni pipariksi, mutta uusia tulee tasaisin
väliajoin.

Omat sappivaivani alkoivat 60-luvulla ja kun tulehdus oli paarhaimmillaan,
muistan saunan lämmön helpottaneen niin kauan kuin siellä lämmössä
olin. Vasta 1976 leikattiin ja jäljellä on se koko ylävatsan ylittävä
leikkausarpi, jonka tatuointia olen "suunnitellut"!
Sen leikkauksen yhteydessä hävisi muitakin vaivoja. Esim. kova jalkahiki
ja muukin hikoilu. Finnitkin alkoivat vihdoin viimein karista.
Ruokailutavat muuttuivat myös auka radikaalisti.

Hyvää paranemista ja hyvää uutta vuotta sinullekin!