Hävitysvimma

Siinäpä se, kun asiaa tuntematon menee kauppaamaan jotain mielestään erikoista asiantuntijalle, tämä nauraa partaansa ja maksaa lantin pari.
Tiskin molemmilla puolilla pitää olla tietoa, että kauppa onnistuu.

mirjamarja kirjoitti:

Vähän mietin, kelpaisivatko postimerkit jollekin innokkaalle, mutta lienee niitäkin jo ihan tarpeeksi maailmalla.

Vanhoilla postimerkeillä on rahallistakin arvoa. Joku filatelialiike saattaisi olla halukas ottamaan vastaan.

Koko eilinen ilta ja tämä aamupäivä on mennyt muistojen parissa.
Revin kylmästi kymmeniä pieniä tummia valokuvia.
Vähän karmii repiä pois joulukortteja esim. vuodelta 1922, mutta en minä niitä kerää, enkä mene kirppikselle myymään.
Vähän mietin, kelpaisivatko postimerkit jollekin innokkaalle, mutta lienee niitäkin jo ihan tarpeeksi maailmalla. (Ja sitä paitsi omassa yläkaapissani, jonne on periytynyt isoisän aloittamat, isäni jatkamat ja poikani perimät valokuvakansiot, joita ei poika kuulemma saa minnekään itselleen mahtumaan.)

Huusholli on kuin kepillä sekoitettu.

Hyvää Itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Totuus ainakin omalla kohdallani on se, että kun heittää vaan kylmästi
ja tunteilematta roskasäkkiin tai kierrätykseen menevät esineet ja yrittää
saada jätökset mahdollisimamn nopeasti pois lähettyviltä, ettei ala katua
ja kaivella jotakin takaisin kaapin yläkomeroon, niin olo tuntuu helpottuneelta.

Olen sattuneesta syystä joutunut tyhjentämään ja hävittämään kokonaisen kodin irtaimiston ja sijoittamaan kaiken sukulaisille, kierrätykseen, kirpputorille, jäteasemille, roskiksiin, polttamaan ja tuhoamaan. Yksi osa omiin kaappeihini ja huoneiden kulmiin, vaikka ei tilaa olisikaan ollut. Nyt ei ole edes pölynhaiventa jäljellä.

Tästä viisastuneena olen nyt aloittanut omien yläkomeroitteni ja alakaappieni inventoinnin.
Ohhoh.
Jotain ihan tärkeääkin löytyy. Mutta valtaosa on noita talteen pantuja, joskus muka tärkeitä ja säästettäviä papereita, lehtiä, kirjeitä, valokuvia , mitä kaikkea...  Tämä on tosiaan tehtävä, joka on nyt pakko suorittaa. Tätä en voi jättää jälkipolville, kun nyt tiedän, kuinka tuskallinen ja pitkällinen tällainen työ saattaa olla.

Tyttären kotona oli vesivahinko keittiössä. Hän joutui saman urakan eteen kylmiltään, kun koko keittiö oli pakko tyhjentää, sillä  kaikki menee uusiksi. Hän sanoi, että tavallaan oli hyvä, että sattui olemaan yksin kotona urakan alkaessa. Hän otti jätesäkin (t) ja sulloi niihin kylmän rauhallisesti kaiken sellaisen, mihin ei oltu koskettu vähään aikaan. Silti tavaraa on joka paikassa pinoissa odottamassa paluuta.
Mutta nyt ei muu perhe ollut kieltelemässä hänen hävitysvimmaansa. Sinne meni Humppilan lasikulhot ja joululahjakeittokirjat, parittomat kipot ja muut. Ehjää tai ei, poissa käytöstä - poissa mielestä.